Yritän aina ajatella, että ei tämä ole maailmanloppu, tästä selvitään jotenkin ja sanon samaa ystäville, mutta nyt on vaikeaa uskotella niin, koska en enää itsekkään taida uskoa siihen.... Kumpa olisin vahvempi ja parempi ystävä.
Kävin eilen kirjastossa ja minua alkoi pyörryttämään enkä saanut happea ja sitten tiputin kirjapinon lattialle, olempas taitava.
Lainat:
Markku Lappalainen: Lepakot - Salaperäiset nahkasiivet
Preben Bang: Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä
Antti Lappalainen: Suden jäljet
ja kirja ekologian alkeista.
Mun kuukautiset on olleet kadoksissa aika pitkän aikaa, en oo laskenut kuukausia, mutta nyt on menossa ehkä kolmas kuukausi. Naureskeltiin ystävän kanssa että ehkä olen raskaana Saatanalle. Tai sitten kuolin enkä ole tietoinen siitä, tai sitten muutuin vampyyriksi.
Viiltely vaikuttaa maailmanlopulta. Olen yrittänyt suhtautua viiltelyyn kylmäkiskoisesti, viileän järkeilevästi ja ajatellut aina viillon jälkeen että "tämä on viimeinen kerta" ja että "tämä ei haittaa, ei kannata miettiä liikaa", mutta nyt tajuan sitä voi suunnilleen verrata alkoholiongelmaan. Miten tässä pääsi näin käymään..? Vihaan viiltelyä, mutta se vaikuttaa ainoalta pakotieltä. On niin vaikeaa! Mutta minä yritän. Yrittämisestä huolimatta vihaan itseäni. Se on yksi syy, viha kohdistuu aina minuun, ei ulospäin.
Ja kaikki tuska ympärilläni, kaikki kärsimys. Miksi niin hienot ihmiset, kuin ystäväni joutuvat kärsimään? Se on sietämätöntä!
~Raven.
Hagalaz' Runedance - Volven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti