Raven

Ihmiset tarvitsevat ymmärrystä, jotta oppisivat luottamaan. Kuten kriittisessä tilanteessa joku pyytää ystävien tukea ja saa vastaukseksi kaipuuseensa kieroja mulkaisuja tai vielä pahempaa -naurua, hänestä tuntuu kuin olisi parempi vain pysyä hiljaa omista asioistaan. Luottamus muihin ja itseensä katoaa pikku hiljaa. Tai jotkut eivät kaipaa ymmärrystä, eivät ehkä ole koskaan saaneetkaan ymmärrystä ja ovat sen kaiken yläpuolella.
Mä sain ymmärrystä musiikilta silloin kun olin vakavammin kuin nyt masentunut joitain vuosia taaksepäin, kun mulla ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä, olin outo muiden silmissä ja inhottava omissa silmissäni, mutta musiikki paransi kaiken ainakin vähäksi aikaa. Aina välitunneilla, ruokatunneilla, jolloin en todellakaan uskaltanut mennä ruokalaan, kun menin linkillä kotiin.
Miksi minä mietin tämmöistä? Koska minä kaipaan nyt ymmärrystä. En tajua ystäviäni. Yksi heistä yrittää päästä eroon toisesta ja olen tässä vitun välimaastossa ottamassa kaikki iskut itselleni. Se on kamalaa, koska tiedän miltä tuntuu kun joku leikkaa sinua elämästään. Miksei voisi sanoa suoraan?! Suoraa puhetta!!! Puhukaa asiat selväksi, miksi ette...? Mikä siinä on niin vaikeaa?
Toisaalta tiedän miltä tuntuu, kun haluaisi jostakin ystävästä eroon eikä osaa sanoa sitä suoraan. Tiedän niin hyvin miltä se tuntuu että sydämmeni vuotaa verta. Mitä siis tässä voi tehdä?
Tämä on vaikeaa.

Music!!!!!!!!!!!!
The Loss