Ja sitten on juoppo (äitini esimerkiksi) joka on työtön (voi raukkaa!), se saa kaikki mahdolliset tuet ja juo kaiken! Näinkö tämä toimii?
Vittu reilua!
Haluaisin tässä samassa puollustaa itseäni eräässä asiassa, johon minulla menee HERMOT. Nimittäin se että minun syömisiäni nälvitään ja kaikki ympärilläni käyttäytyvät kuin minulla olisi syömishäiriö. Onko minulla syömishäiriö, jos en ole kokoajan nälkäinen, tai jos päätän ottaa kahvin mäkkärissä? Onko se jotenkin syömishäiriön merkki? No ei... Mistäkö tiedän? Koska minulla on ollut syömishäiriö. Käyttäydynkö pakkomielteisesti? En. Jos minulla olisi syömishäiriö, olisin pakkomielteinen, tämmöistä oli minun syömishäiriöni: Aamulla ei mitään, koulussa näkkäri tai ei mitään, kotona juomista. JOS minulla olisi syömishöiriö en olisi todellakaan syönyt eilen telkkarin edessä rusinoita. Minulla on nykyään elämä, silloin kun minulla oli syömishäiriöistä käyttäytymistä minulla ei ollut mitään elämää, halusin vain kuolla. Ja minun vähäinen elämäni oli todella sairasta, syömishäiriööni liittyi uskonnollisia piirteitä, uskoin että jos keskitän energiani muuhun kuin syömiseen saan taikavoimia ja pystyn puhdistamaan sieluni ja mieleni vihasta ja pahasta karmasta.
Ja kaveerasin saatananpalvojan ja alkoholisoituneen vanhan Black Metallistin kanssa ja makasin huoneessani kuuntelemassa Gorgorothia ja näkemässä vihreitä miehiä ja lohikäärmeitä. Ajattelenko yhä näin? En! Olen varsin normaali nykyään! Joten älkää nälvikö minua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti