lauantai 26. joulukuuta 2009

As ye harm none, do as thou wilt

Olin eilen katkeralla tuulella. En aina ymmärrä itseäni tai ympäristöäni.

"– Joskus olen kateellinen tytöille, kun en ole saanut viettää samanlaista lapsuutta kuin he, hän huokaa.
Hartikainen ei kuitenkaan tunne itseään yksinäiseksi, vaikka ystäviä ei olekaan. Hän on tottunut elämäänsä sellaisena kuin se on eikä osaa kaivata jotain, mitä ei ole koskaan ollut.
– Kai minä olen ainakin suurimmaksi osaksi ihan onnellinen. Kyllä minulla menee ihan hyvin, hän sanoo.
Hän toivoisikin, että muutkin huomaisivat, että vaikeuksista voi selvitä. Turhasta ei pitäisi valittaa.
– Onhan se tyhmää ja lapsellista valittaa pikkuasioista. Ainakin näin vammaisen näkökulmasta, Hartikainen päättää."

Luin tämän täältä: http://www.studio55.fi/artikkeli/1022920/

Näin kummaa unta. Mieleni on muotouttanut kaiki pelkoni karhun muotoon, joten aina kun näen karhuista unta, herään kauhusta kalpeana, mutta tänään näin unta, jossa silittelin karhuja. Todella outoa, tarkoittaako se sitä, että hyväilen synkempää puoltani?

Näin asiasta kukkaruukkuun, oletteko nähneet ikinä Farscape sci-fi sarjaa? Siinä on Chiana, joka on historian ihanin kuvitteellinen hahmo. Tässä on video siitä:




Minua häiritsee kun en osaa tehdä mitään muuta kuin satuttaa muita ihmisiä, vaikka kuinka yritän olla avuksi. Teen aina kaiken väärin ja sanon kaiken aina väärin.

Hetkonen...Miten mulla on nyt kuusi lukijaa?!


En kestä pienistä asioista valittamista. Saan raivokohtauksen jos joudun kuulemaan jotain vastaavaa. Mutta jos kukaan ei ikinä valittaisi, kukaan ei huomaisi epäkohtia ja niihin ei puututtaisi. Niinpä niin... Sitä paitsi pikku asiat ovat varsin suhteellisia.



-Raven.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Sympathy and Compassion.



Olin todella herkkä ja empaattinen lapsi, kykenin asettumaan varsinkin eläinten asemaan, pystyn yhä. Mutta muistaakseni pystyin tuntemaan empatiaa ihmistenkin puolesta, vaikka inhosinkin lähes kaikkia ihmisiä jo kolmannella luokalla. Tunsin kuinka kaikki vihasivat minua ja minäkin vihasin minua. Muistan että pyrin suojelemaan erästä ystävää, joka oli yhtä epäsuosittu kuin minä, mutta en muista tunteneeni juurikaan empatiaa hänen puolestaan, mutta se johtui siitä, koska ei tarvinnut, koska tietty on normaalia olla vapaasti omaitsensä, vaikka sen takia saisikin paskaa niskaan.
Kaippa tunsin empatiaa vielä ainakin kuudennelle luokalle asti. Sitten se jotenkin katosi. Mietin että onkohan minulla päässä vikaa, olenko narsisti, tai jotain yhtä vakavaa, kun tunnen suurta vastenmielisyyttä heikkoja ihmisiä kohtaan. Ja jos joku osoittaa heikkoutensa julkisesti. Mieleni vain huutaa "ryhdistäydy!", vaikka se ei auta mitään. Jos joku on heikossa tilassa, parannuskeino on empatia, välittäminen. Mutta minulle se on jotenkin vaikeaa.
Varsinkin ihmisten vuoksi tunteminen on vaikeaa.
Minusta ihmiset ovat vain niin tajuttoman turhia.
Ja vaikka tietäisin miltä heistä tuntuu ja olisin käynyt läpi saman, en voi sanoa että minua juuri hetkauttaisi, koska pidän ihmisiä niin typerinä.
Yleensä vain esitän välittävää, koska sitä narsistit tekevät.
Kaikki jouluntoivotukset ja halit ovat ihan turhia, koska kukaan tässä maailmassa ei oikeasti välitä kenestäkään.
Minut kai pitäisi sulkea jonnekkin, mihin kaltaiseni sekopäiset, pahat, itsekeskeiset narsistit yleensä tungetaan.
Hitto kun pelotan itseäni aina välillä.





-Raven.

torstai 24. joulukuuta 2009

Tuntemuksia




Minun kämppikseni on kaunis ja erityisen kiehtova. Hänellä on vain arpia sisällä, ei sillä että vähättelisin, näitä asioita ei koskaan tule vähätellä, vaikka ongelma kuullostaisi miten tahansa pikkuriikkiseltä, ja se ei kuullosta. Ihan vain selvennykseksi.

Hän on todella kiinnostava koska hän osaa valittaa, aukaista suunsa ja sanoa mikä mättää, hän osaa näyttää olevansa vihainen jollain muulla keinolla kuin mököttämällä ja hän osaa olla vihainen muillekkin kuin itselleen. Hän on ihmeellinen.
Minun suruni ja vihani on jotenkin niin vanhaa, ettei se pääse ulos asti, se on voimatonta ja lukittua. Tunteet eivät ole sallittuja. Minähän piirrän, joten minulla ei ole mitään valittamisen aihetta, enkä valitakaan, mutta näin asiat vain ovat. Ja en välttämättä ole niin tyytyväinen asioihin aina välillä. Mutta minulla on psykologi ja asiat edistyy.
Vähänkö kivaa, kun on niin hyvä psykologi. Se on hirmu mukava jätkä. Se ei ole semmoinen kurppana niinkuin kaikki muut, jotka on siellä vain rahan perässä, tällä psykologilla on oikeasti aivot, se on henkilö, eikä mikään kone.
Joskus tuntuu, että jos sisälleni katsoo sieltä löytää mustaa, rikkinäistä lasia.

Tänään pitäisi mennä äitin luokse jouluaterialle. Muuten mukavaa, muttakun siellä on se paska juoppo läski möhömaha, jonka rumaa naamaa pitäisi kestää ainakin kaksi tuntia. Siinä on mielestäni kaksi tuntia liikaa.





-Raven.

lauantai 19. joulukuuta 2009




Katsotaampa pari vuotta taaksepäin. Olin hyvin kyyninen, kylmä ja etäinen, mahdollisimman välinpitämätön. Olin jo monta vuotta elänyt niin, sain itseni hymyilemään vain ajattelemalla kuolemaa ja ihmisten tuhoa. Mutta näin kätkinkin sisääni herkän olennon, jota en halunnut käsitellä, enkä ainakaan syleillä tai hyväksyä. En välittänyt jos joku läheiseni kärsi, koska uskoin että elämän ainut tarkoitus on tuottaa tuskaa ja jos joku halusi kuolla se oli minusta täysin luonnollista.
Olin sokea kaikelle mikä elämässä on tärkeää - välittäminen, rakkaus, hyväksyminen. Nuo kolme asiaa rikkoivat minut ja sitten hitaasti vahvistivat minua.
En osaa vieläkään antaa itselleni anteeksi, en osaa rentoutua ja enkä osaa pitää itsestäni.

Toivon että tänä jouluna jokainen saa edes vähän välittämistä, rakkautta ja hyväksyntää ja että jokainen saa antaa jotain näitä kolmesta asiasta


Hammas kuin veitsi

kotieläin-ihmisen lihaan,
Rakkaus oman heimoni piirissä,
rajaton!

-Viljo Kajava.

Kiitos blogini seuraajille ja hyvää joulua.


-Raven.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Koira ongelma.

Olen täysin neuvoton tuon koiran kanssa. Se on yli-vilkas, hieman liian ystävällinen ja kaipaa jatkuvasti huomiota. Nuo ovat jo suuri ongelma, kun en ikinä ole edes ollut koira-ihminen, minulla itselläni on ollut joskus taannoin kaksi rottaa ja nyt kaksi kissaa. Pidän siitä, kun saan piirtää rauhassa, yksin, ja kuunnella musiikkia. Ja en pidä liian ystävällisistä ihmisistä ja sama pätee muihin lajeihin. Kun muutimme kämppiksen kanssa ja sain kaupanpäällisiksi tutustua erääseen kuolakoneeseen olin ensimmäiset viikot, tai kuukauden ihan shokissa. Olin hämmästynyt ja onnellinen, mutta samalla ihan surkeana, koska sain tältä koiralta enemän huomiota, kuin keneltäkään ihmiseltä koko elämäni aikana. Se tykkäsi minusta. Kun tulin koulusta, kun heräsin aamulla, kun tein läksyjä, kun piirtelin, se aina tuijotti minua ja jos se ei saanut välitöntä huomiota, jota yleensä piti jatkaa piteemmänkin aikaan se nosti metakan.
Minä luulin että riittää kun sen muistaa ruokkia ja viedä pihalle. Ei. Tuntui siltä, kuin se seuraisi minua kuin kotka mustilla silmillään ja olisi kokoajan pyytämässä jotain. Koiran oikein hoitaminen on vangitsevaa modernille nyky-naiselle, joka on tottunut kulkemaan omia polkujaan. En ole kenenkään orja, tai palvelija, enkä muuta tapojani radikaalisti tuon tuhoojan takia.
Mutta ei tuo vielä mitään. Melkein kaikista eniten häiritsee sen alentuva käyttäytyminen. Kaikissa koira-ohjelmissa ja koira-kirjoissa pidetään itsestään selvänä, että koira pitää omistajaansa jumalana. Mutta minä en hitto vieköön ole kenenkään jumala! Kun se katsoo alentuvasti ja ulisee, tekisi mieli lukita se pommisuojaan ja heittää se pommisuoja meren syvimpään kohtaan.
Ja kaikista eniten häiritsee se ja mikä olikin viimeinen pisara, joka sai minut kirjoittamaan tänne, on se kun se
HAUKKUU. Kun postinkantaja tulee, kun käytävässä ylipäänsä on ihmisiä, se säikähtää ja yrittää suojella omaa reviiriään nostamalla metakan. Se ärisee ja ulvoo ja haukkuu kahden aikaan illalla ja ainakin miljoona kertaa päivällä. Argh. Olen neuvoton.
Muuten rakastan tätä koiraa, mutta en nyt.
Minulla on tajuton räkätauti ja tuntuu että menee ihan tarpeeksi energiaa tukehtumisen välttämiseen.


-Raven.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

You Can't Justify Their Pain.

Voi rähmä. Saan tästä varmaan surkean numeron, kun selkeästi yli puolet on vaan kopioitu kirjasta ja nettisivuilta. Ei voi mitään. Ylikuormituin järkytyksestä enkä saanut unta, joten lopputulos näyttääkin vähän siltä.

Eläinkokeet


"I Just want to feel what life should be
I just want enough space to turn around
because you are all fucked
Someday maybe you'll treat me like you."

Goldfinger: Free Me


Eläinkokeita käytetään lääkkeiden, kosmetiikkatuotteiden, kemikaalien tutkimuksissa sekä biologisessa perustutkimuksessa. Suunnilleen jokainen tuote on jossain kehityksen vaiheessa testattu eläimillä. Koe-eläimillä tehtävät tutkimukset ovat arveluttavia eettisesti, moraalisesti ja usein epäluotettavia ja turhia sillä jokainen laji reagoi kemikaaleihin eritavalla. Koe-eläimillä teetetyt tutkimukset ovat kuitenkin halvempia kuin vaihtoehtoiset testit, joita kehitetään kokoajan lisää. Suuri osa on jo ottanut kantaa omalta taholtaan ja pyrkii boikotoimaan tuotteita, joiden takia on tuotettu kärsimystä eläimille.
Vuonna 2001 käytettiin tieteellisiin tarkoituksiin 642 704 eläintä, joista suuri määrä oli kaloja. Vuonna 2008 luku oli alhaisempi, 138 600, tällöin yleisin koe-eläimenä käytetty oli hiiri, joita käytettiin 78 446 yksilöä.
Suomen tilastoihin kuuluu paljon luonnonvaraisilla eläimillä ja turkiseläimillä, sekä kaloilla tehtäviä tieteellisiä tutkimuksia. Muita eläimiä, joita käytetään ovat mm. hiiret, rotat, kanit, kissoja, koiria, sikoja, marsuja ja sammakoita.
Tutkimusmenetelminä mm. Draizen-testi, jossa ärsytetään silmiä ainesosilla. Aineet saattavat aiheuttaa silmän kirvelyä ja tulehtumista sekä pahimmissa tapauksissa syöpymistä.
Kosmetiikan myrkyllisyyttä selvitetään esim. LD50-testillä (Lethal Dose, kills 50%) , jossa annetaan testattavaa ainetta erisuuruisina annoksina, jotta selviää, mikä määrä tappaa puolet tutkittavista eläimistä. LD50-testissä ei kuitenkaan käytetä kivunlievitystä, eli koe on äärimmäisen tuskallinen. Myrkytyskuolemaan liittyy kouristelua, pahoinvointia ja sisäistä verenvuotoa.
Muissa tutkimuksissa mm. silvotaan eläimiä kirurgisesti, altistetaan säteilylle, taudeille ja hermokaasuille sekä stressille ja pelolle, poltetaan. Niiltä saatetaan evätä ruoka, lepo ja vesi.
Alkoholi- ja huumausaine tutkimuksissa eläimistä tehdään riippuvaisia ja narkomaaneja. Urheilulääketieteen kokeissa eläimille annetaan anabolisia stereoideja ja muita kiellettyjä hormoneja, mikä jälkeen eläimiä rasitetaan äärimmilleen.
Esimerkiksi kosmetiikkatutkimuksissa ryppyjä silottava Botox, joka sisältää botuliinitoksiinia, mikä on erittäin vaarallinen bakteerien erittämä hermomyrkky, testataan eläimillä. Ei ainoastaan ihmisen hyvinvointi ole tähän aineeseen sekaantuneena vaarassa, vaan myös lukemattomat eläimet joutuvat kärsimään tästä sillä korkean vaarallisuusasteen vuoksi jokainen erä on testattava eläimillä. Botuliinitoksidia ruiskutetaan hiirien vatsaan, minkä seurauksena hiiret halvaantuvat ja kärsivät hengitysvaikeuksista, kunnes kuolevat n. kolmen pävän päästä. Koe on erittäin tuskallinen ja siihen käytetään 300 000 hiirtä joka vuosi ja määrä kasvaa jatkuvasti Botoxin kysynnän kasvaessa. Ainut syy tähän tuskan määrään on ihmisen pinnallisuus ja rahan-ahneus, onko se todella hyväksyttävää? Kuinka ihmiset voivat olla menettämättä yö-uniaan tämän vuoksi? Kuluttajana tulisi miettiä mitä tuskaa aiheuttaa ostospäätöksillään.
Koe-eläimet kasvatetaan kasvattamoissa, mutta niillä silti on luontaiset tarpeensa ja tunteenssa. Eläimet ovat julmissa oloissa koko elämänsä. Häkit ovat ahtaat. Eläimet eivät pääse toteuttamaan lajityyppistä käyttäytymistään. Eivät pääse kiipeilemään, rotat eivät pääse kurottelemaan, jänikset eivät pysty ojentautumaan suoriksi, eläimiä ei päästetä jaloittelemaan eikä yleensä päästetä kommunikoimaan lajitovereiden kanssa.
Biologiseen perustutkimukseen kuuluu ekologinen tutkimus, jossa käytetään luonnon eläimiä kuten, susia, karhuja, poroja, lintuja. Ilman ammattimaista käsittelyä ja puutteellisen hoidon takia, osa kuolee kuljetuksen aikana sairauksiin tai stressiin. Jos eläimet säilyvät hengissä, eläimet merkitään ja niistä otetaan näyte ja päästetään vapaaksi. Biologisen perustutkimuksen, jota sovelletaan yliopistoissa ja valtiontutkimuslaitoksissa, tehtävänä on selvittää elimistön toiminnan perusmekanismeja, joiden ymmärtäminen on välttämätöntä ennen lääketieteellisten tukimusten aloittamista.
Eläimille tuotettu kärsimyksen arviointi on vaikeaa, pieninkin toimenpide voi aiheuttaa suurta tustaa mikäli eläimen käsittely on taitamatonta tai koetekniikka puutteellista. Tarvitaan ammattitaitoista ja asianmukaista kipulääkitystä, mutta hoitajien vähäinen lukumäärä aiheuttaa eläinten asianmukaisen hoidon laiminlyömistä.
Lainsäädäntöön tuli ajatus luopumisesta eläinkokeista ensimmäisen kerran vuonna 1992.
Lainsäädännön mukaan eläinkokeissa ei tule tuottaa koe-eläimille tuskaa, mutta usein kokeiden aikana sekä ennen koetta eläin tuntee kipua surkeiden koe-olojen ja testien sekä mahdollisesti testien jälki-vaikutuksien vuoksi. Asetus koe-eläintoiminnasta koskee ainoastaan selkärankaisia eläimiä ja tieteellisessä eläinkokeessa on sallittua aiheuttaa eläimelle haittaa, jos se kokeen tarkoitusperän saavuttamiseksi on välttämätöntä. Tämä lainsäädäntö on tosin valitettavan helppo kiertää, eli usein tarpeettomia eli kosmetiikkatuotteita testataan lääketieteen nimiin, mikä on täysin käsittämätöntä, mutta valitettavast johtuu luultavasti puutteellisesta tiedosta vaihtoehtoisista turvallisuustesteistä, tai kenties kehittyneemmän testin korkeammasta hinnasta? Koe-eläinlaitoksen sijaintipaikan läänin eläinlääkäri tekee vuosittain koe-eläinlaitoksiin tarkastuksia, joissa tarkastetaan koe-eläinten hyvinvointia, eläinkokeita koskevia asiakirjoja sekä koe-oloja.
Uusi koe-eläin lainsäädäntö tuli voimaan 2006 ja lainsäädäntöjä muutetaan jatkuvasti. Laki vääristää käytettyjen koe-eläinten määriä. Esimerkiksi eläinkoelupien piiristä jäivät pois eläinten käyttö, joissa ainoana toimenpiteenä on eläintenlopetus ja sen jälkeen tapahtuva kudosten keruu. Myöskin kalat jäivät tilastoista.
Replacement, reduction ja refinement, eli 3R, mikä tarkoittaa eläinkokeiden vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä. (1959 ilmestyneen W.M.S. Russellin ja R.L. Burchin teoksen "The Principles of Humane Experimental Technique") Joita on esimerkiksi kudosviljelymenetelmät, joissa ihmiskudoksia otetaan käyttön vaikkapa kuolemantapauksissa, kun kuollut on allekirjoittanut Juliana von Wendtin säätiön jakaman kudosluovutuskortin. Kudosviljelyssä yhäkin käytetään eläinsoluja, mutta tulisi pyrkiä ihmissolujen käyttöön. Tietokonemallien käyttö, sekä kemiallis-fysikaaliset menetelmät, joilla voidaan tutkia lääkkeen rakennetta ja ennustaa kemikaalien myrkyllisyyttä. Sekä kivuntunnoltaan kehittymättömien eliöiden käyttö (kasvit, bakteerit ja hiivasolut).
Juliana von Wendtin säätiö jakaa apurahoja vaihtoehtomenetelmien tutkimuksen kehittämiseksi sekä alkuvuodesta 2009 avattiin Tampereelle ensimmäinen Suomen Vaihtoehtomenetelmäkeskus eläinkokeille. Etiikan ala pitää sisällään kaikki ne olennot, joilla on kyky kärsiä. Eläinkokeet kertovat materialistisesta maailmankuvasta, joka ei kunnioita elämän pyhyyttä ja eläinten luontaista arvokkuutta. Tukemalla esim. Animalian toimintaa ja kampanjoihin osallistumalla, allekirjoittamalla kudosluovuuskortin ja levittämällä tietoa voi vähentää tätä kammottavaa vääryyttä, vaikka täysin eläinkoettomaan tutkimukseen on vielä pitkä matka.


Lähteet:
www.Animalia.fi
Animalia Eläinkokeita ja Vaihtoehtoja (2003)
Launis ja Räikä Geenit ja Etiikka (1996)

-Raven.

Would You Die For This?

Mitä minun tulisi tehdä? Nyyhkytänkö nyt ja viillän, kun olen menettämässä rakkaani? Ei! En kumarra puukkoa, nyt, enkä enää koskaan! Mitä tekisin sitten kun en olisi lainkaan taistellut ja rakkaani olisi hylännyt minut jo? Vuodattaisinko lisää kyyneliä ja verta? Heikkoa, naurettavaa. Sellaiseksiko haluan tulla? Niin heikoksi?
Minun on taisteltava, eikä mennä kuoreeni piiloon. Katuisin sitä virhettä loppuelämäni.

Rakkaan takia minulle on alkanut tulla muistoja äidistä. Äidille olin aina ärsyttävä maanvaiva, jonka ei olisi ikinä pitänyt syntyä ja sen takia äiti aina halusi olla mahdollisimman paljon poissa kotoa ja kotonakin se pystyi sietämään rumaa naamaani ainoastaan kännissä. Ja tiedättekö mitä? Äiti oli aina aivan oikeassa!


Ja voi vittu. Tilillä on yllättäen vain 12 euroa. Ajattelin vähentää tupakointia, koska tupakointi tuhoaa luontoa, koska se ei ole järkevää enää, kun olen harjoittellut syväänhengitystä kun on tarve (tupakoinnissa tulee syväänhengitystä, mikä olikin 50% syy sille miksi ylipäänsä aloin tupakoimaan), ja koska mulla olisi paljon enemän rahaa, jos en polttaisi kahta askia VIIKOSSA! *murinaa*
Ostin dinosaurus kortit. :) Tiesitte varmaan jo, mutta Velociraptor painoi 90 kg. Ja minä pelkään karhuja. Ja olen aina ajatellut että Velociraptorit on söpöjä. Ja pelkään karhuja.
Vähänkös puhun itseni aina välillä pussiin.

He-he...Ja tämä maanvaiva nimeltä Raven on kirjoittanut jo 100 turhaa blogimerkintää.




-Raven.

Ravenin muistoja.

Tähän kokoan älynväläyksiä vuosien takaa. :)


"Kumpa voisin muuttua korpiksi ja lentää pois."


"S:n seurassa ei tarvinnut hymyillä ja mulla ei ollut yksinäine olo. Mutta onko oudot niin pahoja? Vai vain rikkimenneitä?"

"nyt mä hoen kokoajan "WOllee" tai "WoOho"

"Menin siitä lääkärille, joka kehotti syömään jougurttia, mutta en syönyt, joten miten sitten se auttaisi? Katsoisinko jougurttia intensiivisellä katseella, vai?!"

""mulla on aina omaa kivaa!" -tyyppinen Xanax."

"ennenkuin musta tulee semmoinen tupakan polttaja, joka polttaa askin päivässä ja hankkii tuhat kissaa ja valittaa että koko maailma on perseestä ja kaikki ihmiset valejtelioita ja kusipäitä. Sitten teen YouTubeen jonkin elämänkerta videon, jossa tunnustan kaikkia noloja asioita ja ilmoitan että jonkun pitää huolehtia mun tuhannesta kissasta, koska aijon hirttäytyä, tai viiltää kurkkuni auki."

"Sitten radiosta kuului karhea ääni, joka sanoi "We burn in hell because you had something to say, but you didn't."
Kiirehdin pistämään radiota pois päältä, vaikka se ei edes ollut päällä, menin sänkyyn ja ääni jatkoi "Mutta lähdemme maan päältä enkeleinä." Sitten tajusin että mun pitää auttaa erästä ystävää, ennenkuin on liian myöhäistä ja radiosta
alkoi kuulua huilun ääntä - jokin kappale jota ei varmaan edes ole olemassa- joka rauhoitti minua ja teki minut todella iloiseksi ja iloinen ääni lauloi "We born in our flowers in our hands." ja jatkoi ja jatkoi, kunnes heräsin."

"Only when the last tree has died and
the last river been poisoned and
the last fish been caught,
will we realise that we cannot eat money."
1909 Cree Wisdom


"...joka tappaa naisia ja sulloo niiden sisäelimiä pakastimeen."

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Goddess, Give Me The Strength!

Kaikki tämä alkoi siitä, kun epätietoisuuden synkkä pilvi varjosti jo matkaani. Niin monta päivää, viikkoa sekä kuukautta olin surrut, murehtinut ja kärsinyt yksinäisyydessäni. Arvelin että jotain oli meneillään, mutta silti olin autuaan sokea todellsuudelle.
Ainoastaan tunsin sen mikä oli mahdollisesti pyörittänyt minua kuin hyrrää ja johdattanut minua pimeään. Raivosin ja itkin sitä kunka julmasti hän jota niin syvästi rakastin veti minua halvalla, itsekkäästi täysin ajattelematta miltä minusta mahtoi tuntua.
Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai pikeminkin kuin viimeinen surman isku runneltuun kehooni, se valkeni minulle! Rakkaani ei ainoastaan hyväksikäyttänyt sekä pahoinpidellyt minua, vaan kaiken lisäksi oli hylkäämässä, kaiken tämän jälkeen!
Kirosin siinä hetkessä tunteeni ja koko ihmiskunnan, olin katkera ja voimaton. Suru nieli vihan kuin vesi liekit.
Toivoin todella etten välittäisi, en ole lauhkea vaimo, tai tottelevainen koira. Olen villi susi ja vapaa korppi. Mutta rakkauteni on sokeaa, ja olen päättänyt, että olet minun vielä ainakin pienen ikuisuuden.

Siinä vihiä miksen saa unta ja miksi jokainen koe menee vähintäänkin huonommin kuin huonosti.
Hitsit kun itkettää lakkaamatta.
Mutta silti, on toiveikas ja lämmin olo.



-Raven.

lauantai 12. joulukuuta 2009

What are you even living for, if you live in a constant fear?

Minä ainoastaan valitan tässä blogissa. Oikeastaan elämäni ei ole niin kamalaa. Olen vain usein masentunut, vihainen, surullinen ja ahdistunut epäkohdista ja sitten päädyn tänne kiukkuamaan. En oikeastaan edes ole niin katkera siitä että minua satutetaan päivästä toiseen tavalla tai toisella. Ja tiedän että on heikkoa valittaa ja tekee heikoksi olla katkerana häntäänsä pureva käärme. Tulisi olla vahva taivaalla vapaana lentävä susi- eikun lintu. :D
Joten pyydän anteeksi.
Koira nukkuu sänkyni alla tällä hetkellä, se viihtyy siellä koska minulla on alot päällä, sillä katselisin jatkuvasti selkäni taakse, jos olisin koneella ja pimeässä. Psykologille on aika vasta melkein kuukauden päästä. Ja vasta kun tämä alkoi toimimaan enkä enää ollut jääkalikka istunnossa. Nyt taas seuraavalla kerralla jännitän uudestaan varmana.
Maanantaina on koe, enkä ole lukenut, ei huvita. Mutta luin kirjasta "Kärpänen, hiiri ja ihminen" näin: "paras kenraali on hän, joka antaa asioiden kehittyä omaa tahtiaan, antaa ihmisten puhua sotaneuvotteluissa, ja lueskelee taistelua edeltävänä iltana sängyssään salapoliisiromaania."
Jospa tuo päteisi myös koetilaisuuteen? Ei. Ei, tuo lainaus ei ole pätevä syy tehdä kaikkea muuta paitsi lukea kokeeseen. Hitsit.
Olen vain niin paljon omissa ajatuksissani, että lukeminen on hyödytöntä. Sen sijaan olen piirtänyt ja kirjoittanut. Ja lainasin kirjastosta kasan luonto-, eläin- biologiakirjoja sekä pari eläintensuojelu kirjaa.
Aijon lukea niistä perhanan vesikirppupaskiaisista. On hyvä tuntea vihollisensa. Niin mistäkö höpisen? No siitä kun ne murhanhimoiset paskiaiset söivät lapseni.
Se siitä.
Huomenna pitäisi mennä ulos syömään Sepon kanssa. Minä entisenä ja hieman nykyisenäKIN syömishäiriöisenä itsenivihaajana karttaisin mielelläni ulkona kaikkien nähtävillä syömistä, mutta vitut. Minua ei pidättele mikään itseinho ongelma, kiellän että minulla edes on jokin niin naurettava ongelma. Ha-ha.
Besides, minä tahdon salaattia.

Silly uptade on Sunday 13.12. I couldnt sleep and why Im writting in english is because I forgot how to write finnish and that is because I was almost all night at Safe Havens self injury forum which happens to be english site. And then I watched videos from YouTube.

Take a look if you may!
I want to be more stronger and beautiful than my pain.

Take a look through my eyes
Dance with the devil
Run, Wolves

torstai 10. joulukuuta 2009

Toinen asia, mikä ärsyttää on eläimiin kohdistuva sanoinkuvaamaton julmuus. Lähestulkoon jokainen tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokeilla. Ja eläinkokeet eivät edes ole aina luotettavia! Kaikki lajit reagoivat eritavoin erilaisiin kemikaaleihin ja yhdisteisiin eli eläinkokeet ovat aivan turhia! Ja sitäpaitsi eläinkokeille on vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä. JA vain pieni osa elänkokeista tehdään sairauksien parannuskeinojen kehittämiseen, sitäpaitsi maapallolla on muutenkin liian paljon ihmisiä, joten ei ole lainkaan luonnotonta minkäli ihmisiä kuolisi johonkin tautiin, onko pakko aiheuttaa muillekkin lajeille tuskaa sen takia? Ja rahoituksen puutteellisuuden takia, kun eläinkokeet ovat halvempia? ARGH

Olen myöskin henkilökohtaisesti joutunut kokemaan eläimiin kohdistunutta julmuutta. Äitini, alkoholisti kun on, ei osaa pitää kissoista huolta. Ja nyt kun en enää asu kotona, kuka pitää kissoistani huolta? Se hullu ei anna kissoja tänne minulle, koska uskoo ettei hänellä ole mitään alkoholi ongelmaa!
Ja kämppis ei osaa pitää koirastaan huolta lainkaan, minä tietysti vien sitä pihalle ja ruokin ja pesen. Mutta kun käyn koulua. Monta kertaa koulun jälkeen koira on joko paskonut ja kussut keittiön lattialle tai on tuskissaan kun yrittää pidätellä.
En haluaisi kirjoittaa tällaista kämppiksestäni, rakastan häntä. Mutta tämä on saatava ulos jotenkin... Jotenkin tunteeni ovat ristiriidassa näiden asioiden kanssa ja se tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi ja syylliseksi. Viilsin eilen(tatta-daa) Se on ihme juttu, kun minusta omilla jäljillä ei ole niin väliä, mutta olen kiljua kauhusta jos satun näkemään ystävän jälkiä..Niin tosiaan takaisin asiaan, siis: kun en osannut sisäistää paria asiaa, kerron siitä kai psykologille, kun en halua kuitenkaan kertoa julkiseen blogiin sitä mitä tapahtui. Vai hetkonen mistä olinkaan kirjoittamassa?

"Alempiarvoisella olennolla"
taataan ihmisen terveys, kiduttamalla sitä, ja se "alempiarvoinen olento" pitää seuraa, mutta siitä ei voi/jakseta pitää kunnolla huolta?!
Oksettaa. Kiukuttaa ihan tuhottomasti. Täällä asuvalla koiralla ei ole niin kovaa hätää, onneksi. Mutta entä kissani? Kaikki muut laiminlyödyt kotieläimet ja koe-eläimet?
Ja vasta eilen illalla oli uutisissa sikojen suoraan sanottuna pöyristyttävistä oloista. Ihan niinkuin en olisi jo tiennyt asiasta, mutta silti. Ja on varmaan kivaa mennä Sepon luokse jouluksi kun se on tietysti ostanut isoimman possun minkä kaupasta löytää ja vaikken syökkään sitä, joudun haistamaan ja näkemään sen ja seuraavana puklaan puuroa WC:ssä.

-Raven.

DEAD