Say the words "Thank You"

Sometimes saying the words "Thank You" are harder to say than anything else..

...when you feel like you deserve nothing.

Olen tässä miettinyt että olen todella onnekas. Kaikki on nykyään helppoa. Ei tarvitse pelätä (ainakaan kovin paljoa, kun asun S:n luona -vaikka S onkin päällepäsmäri ja saa raivokohtausen jos kaikki ei ole tasan niinkuin se haluaa) on vettä ja kahvia, ei täydy istua kylmässä vähillä vaatteilla odottamassa millon pääsee kotiin, ei tarvitse pelätä kuka lyö ja ketä ja milloin. Minut on kai hemmoteltu pilalle, kun olen löytänyt kaiken lisäksi ystäviäkin, jotka välittävät.

Kenties olen aina ollut itsekäs ja itsekeskeinen. Mutta jossakin kun olin about 15 vuotias ja vajosin syvävemälle perseenreikääni säälimään itseäni minusta todella tuli itsekeskeinen ja itsekäs. Sietäisin hävetä, Haluan Muuttua. En halua mitään saatanan mitallia, mutta muistutukseksi itselleni kirjoitan tänne että heitin parta terän roskiin tiistaina.

En voi kertoa näin julkiseen blogiin mitä viime päivinä on tapahtunut, mutta en ole saanut oikeastaan unta. Kirjoitin siitä päiväkirjaan ja pillitin.

~Raven.

Will Not Give Up

If everyday is a battle I'll stand and I'll fight:
My black wings won't let me fall.
I'll give it my best and bleed trough this night
Because I know tomorrow my wounds will heal.
If I have to live this tortured life
If I have to wake up knowing tomorrow will be a new Hell
I'll wake up just so I'll rise from Hell someday.

~Raven.

Kun olin nuori ja naiivi en pystynyt peittämään kiintymystäni sinuun, rakastin seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Olit erillainen kuin muut, pidit metal musiikista ja sinulla oli hieno pääkallo koriste. Sitten vartuin ja kuvioihin tuli nainen. Silloin tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni miltä tuntuu olla mustasukkainen, en vain tiennyt että se epämukava tunne oli mustasukkaisuutta. Halusin repiä sydämmen rinnastani, sillä se vain tappoi minut sisältä käsin. Nykyään surasi ei satu, on hienoa vain olla, mutta en vieläkään pysty piilottamaan hymyä, joka kertoo kuinka paljon olen aina pitänyt sinusta. Mutta sinä olet mies ja minä nainen ja vaikka olet ainut mies josta olen koskaan pitänyt, minä olen lesbo ja näin on hyvä.
Silti voisin väittää että olisin tehnyt sinut onnelliseksi.

Mutta niinhän ne kaikki väittää, eikö?

Olen taas nähnyt aioastaan surkeita tai kamalia unia. Olen ollut itkuinen päivällä ja nähnyt monta kertaa unta, jossa itken, tai olen surullinen ja unien aikana tunnen hirveää surua.
Mua varmaankin ainakin itkettää ja pelottaa palata kouluun. Joskus se vaan sattuu niin paljon. Olen niin typerän säikky ja helposti masentuva. Ja yksinäinen.
Äiti tuli kotiin tänään. En vain tunne mitään. Ikään kuin kävelisin unessa.
Kai ihan hyvä etten tunne tänään mitään, mutta kipu kai palaa huomenna kaksin kertaisena.
Olen irrallinen ja en ole minä.
En halunnut herätä tänään ja nukuin neljään asti.
Join kupin vettä ja kupin kahvia ja taidan kohta mennä takaisin nukkumaan.

~Raven.

Fuck the system and society!

Kuvitelkaapa, haluaisin muuttaa, ei ole rahaa, ei saa mistään rahaa, isällä (töissä käyvä ihminen) ei ole rahaa, ei löydy työtä ja opiskelun ohella ei vittu kerkiäisi pahemmin työskennellä.

Ja sitten on juoppo (äitini esimerkiksi) joka on työtön (voi raukkaa!), se saa kaikki mahdolliset tuet ja juo kaiken! Näinkö tämä toimii?

Vittu reilua!

Haluaisin tässä samassa puollustaa itseäni eräässä asiassa, johon minulla menee HERMOT. Nimittäin se että minun syömisiäni nälvitään ja kaikki ympärilläni käyttäytyvät kuin minulla olisi syömishäiriö. Onko minulla syömishäiriö, jos en ole kokoajan nälkäinen, tai jos päätän ottaa kahvin mäkkärissä? Onko se jotenkin syömishäiriön merkki? No ei... Mistäkö tiedän? Koska minulla on ollut syömishäiriö. Käyttäydynkö pakkomielteisesti? En. Jos minulla olisi syömishäiriö, olisin pakkomielteinen, tämmöistä oli minun syömishäiriöni: Aamulla ei mitään, koulussa näkkäri tai ei mitään, kotona juomista. JOS minulla olisi syömishöiriö en olisi todellakaan syönyt eilen telkkarin edessä rusinoita. Minulla on nykyään elämä, silloin kun minulla oli syömishäiriöistä käyttäytymistä minulla ei ollut mitään elämää, halusin vain kuolla. Ja minun vähäinen elämäni oli todella sairasta, syömishäiriööni liittyi uskonnollisia piirteitä, uskoin että jos keskitän energiani muuhun kuin syömiseen saan taikavoimia ja pystyn puhdistamaan sieluni ja mieleni vihasta ja pahasta karmasta.
Ja kaveerasin saatananpalvojan ja alkoholisoituneen vanhan Black Metallistin kanssa ja makasin huoneessani kuuntelemassa Gorgorothia ja näkemässä vihreitä miehiä ja lohikäärmeitä. Ajattelenko yhä näin? En! Olen varsin normaali nykyään! Joten älkää nälvikö minua!

Picture is done by Raven. NO STEALING! Get your own ideas.

Carrie
Wake To Wither

Maailmassa on käsittämättömän kamalia ihmisiä -huonoja vanhempia. Olen siunattu hyvillä vanhemmilla, vaikka välillä valitankin, olen ollut todella onnekas. En voi edes kuvitella tuskaa, minkä eräs netti ystäväni on joutunut kokemaan, häntä on kohdeltu väärin joka paikassa, vanhemmat hakkasivat häntä ja siasperhe hakkasi häntä. Se olisi varmasti tappanut minut, joten hänen täytyy olla tajuttoman vahva. Minua on vain hieman kuritettu ja aina silloinkin kun äiti riehuu kännissä minä hajoan, niin en varmasti kestäisi samaa kuin ystäväni. Ihan käsittämätöntä vanhemmilta.
Olisitte vanhempia lapsillenne, helvetti soikoon.
Lapsetkin ovat ihmisiä, ne tuntevat ja kokevat ja oppivat.
Minusta ei ole vanhemmaksi, joten en ikinä aijo synnyttää ketään (vaikka olinhan minäkin vahinko...).
Lapset ovat täysin vanhempien armoilla, täysin voimattomia vanhempia vastaan.
Eikä vanhemmillakaan ole helppoa, ei varmasti,
isä on joutunut kestämään paljon, kun sen on pitänyt elättää minut ja veljen eikä me olla kauhean varakkaita ja olen vaikea lapsi.

Mulla ei periaatteessa olisi paljon varaa olla masentunut, koska en saa sössiä koulua masennuksen takia,
täytyy mennä eteenpäin ja yrittää enemmän.

~Raven.

Passer Montanus:

Miksen osaisi piirtää jotain coolimpaa, kuten vaikka päiväpetolintuja...? Pitää opetella....

Yritän aina ajatella, että ei tämä ole maailmanloppu, tästä selvitään jotenkin ja sanon samaa ystäville, mutta nyt on vaikeaa uskotella niin, koska en enää itsekkään taida uskoa siihen.... Kumpa olisin vahvempi ja parempi ystävä.
Kävin eilen kirjastossa ja minua alkoi pyörryttämään enkä saanut happea ja sitten tiputin kirjapinon lattialle, olempas taitava.
Lainat:
Markku Lappalainen: Lepakot - Salaperäiset nahkasiivet
Preben Bang: Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä
Antti Lappalainen: Suden jäljet
ja kirja ekologian alkeista.

Mun kuukautiset on olleet kadoksissa aika pitkän aikaa, en oo laskenut kuukausia, mutta nyt on menossa ehkä kolmas kuukausi. Naureskeltiin ystävän kanssa että ehkä olen raskaana Saatanalle. Tai sitten kuolin enkä ole tietoinen siitä, tai sitten muutuin vampyyriksi.
Viiltely vaikuttaa maailmanlopulta. Olen yrittänyt suhtautua viiltelyyn kylmäkiskoisesti, viileän järkeilevästi ja ajatellut aina viillon jälkeen että "tämä on viimeinen kerta" ja että "tämä ei haittaa, ei kannata miettiä liikaa", mutta nyt tajuan sitä voi suunnilleen verrata alkoholiongelmaan. Miten tässä pääsi näin käymään..? Vihaan viiltelyä, mutta se vaikuttaa ainoalta pakotieltä. On niin vaikeaa! Mutta minä yritän. Yrittämisestä huolimatta vihaan itseäni. Se on yksi syy, viha kohdistuu aina minuun, ei ulospäin.
Ja kaikki tuska ympärilläni, kaikki kärsimys. Miksi niin hienot ihmiset, kuin ystäväni joutuvat kärsimään? Se on sietämätöntä!

~Raven.

Hagalaz' Runedance - Volven.

Piirsin räkättirastaan (Turdus pilaris). Se on keskeneräinen. *click the pic*
Tekisi mieli paiskoa tavaroita. Vihaan kaikkea tällä hetkellä, kaikista eniten ajatuksiani.
Mutta piirtäminen auttaa, vaikka mulla ei ole minkään näköisiä lahjoja, mutta on tajuttoman vaopauttavaa päästä sotkemaan väreillä.
Vituttaa.
Sorruin eilen viiltämään. Paska juttu, tosi tosi paska juttu, se on helvetin leveä ja ruma. Ugh. mutta en jaksa voivotella menneitä. Ja sain kuulla uusia juttuja kultamussukastani, semmoista että se nuoleskelee kaikkia kännissä. Taitaa olla tylsä elämä, mun pitäisi kai viihdyttää sitä? =D

Luontokuva.org - sivuilla on ihan tajuttoman mahtavia kuvia!
Nämä on lemppareita:



Kuvan on ottanut Seppo Pöllöläinen.


Kuvan viirupöllöstä on ottanut joku randomi hyypiö. Helvetin hieno kuva. Mitkä siivet!

Mulla on ollut kamalan itsetietoinen päivä....... Eilen tajusin että olen taas laihtunut masennuksen takia ja olen paljon alipainoisempi, kuin ajattelin olevani, eilen ajattelin että ok, miten vaan, se on vaan typerä luku puntarissa, mutta tänään aamulla mua pänni ja pelotti näyttää kalpealta luurangolta, joten söin aamiaisen, yleensä en syö aamiaista, koska aamiaiset on syvältä, koska niiden syöminen vie aikaa. Sittenkään pääni ei ollut tyytyväinen vaan se alkoi huutamaan että olen läski sika! Sitten olin ihan maassa ja menin nukkumaan ja heräsin tossa viiden aikaan päivällä ja sitten mua ei enää itkettänyt, mutta päässä pyöri se kun se yksi oli sanonut mua kurpaksi ja mietin hermoja raastavasti miten näytän kurpalta? Olenko niin pyöreä? Onko mulla iso pää?
----Menee hermot!!!!!!!

~Raven.

Poem.

I deny happiness
I control anger
I forget sadness
I need none of mix of feelings
If I'm on the edge I'll jump just so I won't have to look what is behind
I think I'm running and winning but...
I'm blind to that I'm actually falling
down, down to the dark

But I need none of mix of feelings
I don't need to look into the mirror, I don't need me!
Then I fall to my knees and see, what?
I'm broken to pieces, like a mirror and there is no return
My mind is broken
What a coward have I been all this long! I sceam in the dark
collecting what is left and I start to fade away.
It's the price I pay for the things I said.

~Raven.

Uni 1

Olin pyörimässä kaupungissa ja puhumassa kännykkään. Näin kirjan jonka olisin halunnut, mutta minulla ei ollut rahaa, sittten tuli yhtä äkkiä ilta ja pistin kännykän laukkuun ja olin juuri lähdössä, kun kassa pysäytti minut ja nainen sanoi tietävänsä että haluaisin pölliä tuon kirjan. Änkytin siihen jotain säälittävää ja sanoin etten ikinä varastaisi mitään. Sitten minut vietiin vankilaan. Huokaisin nojaten kaltereihin. Vankila näytti mielestäni todella mukavalta, se oli pehmeän pimeä ja viileä, ei ihmisiä missään näkyvillä, ihanan hiljainen. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua ääniä ja menin paniikkiin ja aloin huutamaan että haluan pois täältä. Pelkäsin olevani jumissa jonkin kamalan olennon kanssa. Sitten himmeään valoon ilmestyivät kasvot. Mies laittoi sormensa suulleen ja virnisti suullaan, josta puuttui pari hammasta ja loput olivat mätiä. Mies selitti minulle että päästää minut pois täältä, kunhan tukin turpani. Sitten kun olimme menossa ulos nappasin sen kirjan mukaani, jonka olisin päivällä halunnut, koska olin muutenkin jo varas niiden silmissä. Sitten kun olin pihalla tajusin että laukkuni oli jäänyt sille naiselle, joka laittoi minut putkaan. Sitten minusta tuli koditon, koska varasta ei haluttu minnekkään asumaan, tai töihin. Sitten tuli ja meni joulu ja sitten tapasin kaksi entistä ystävääni, jotka naureskelivat että olivat syöneet pipareja kuin siat koko joulun ajan. Mietin että minäpä join kaiken viinan minkä löysin.
Sitten törmäsin veljeeni, joka ei enää tunnistanut minua ja se aukoi ylimielisesti päätään mulle. Lähdin vekeen, koska en edes halunnut että se tunnistaisi minua. Mietin että minulla saattaa olla musta sydän, mutta sinulta on selvästi jäänyt päästä jotain puuttumaan. Sitten tulin yöklubin ovelle ja halusin ihan kamalasti mennä sisälle, koska kaipasin jotain pimeää paikaa, jonne piiloutua. Ovet avautuivat ja minulle tarjottiin heti työtä. Työnkuvaani kuului käyttää vampyyri tekareja ja hypätä pimeästä nurkasta pelottelemaan asiakkaita. Aika kiva työpaikka. :) Mutta sain potkut koska innostuin hieman liikaa ja purin pari asiakasta hengiltä.

Uni 2

Oli lukion päättötokareiden aika ja kaikki olivat kerääntyneet jonkinlaiseen moderniin koulurakennukseen. Oli yö ja koko kaupunki näytti hylätyltä eikä opettajia näkynyt missään. Sitten ihmisiä alkoi kuolla merkillisillä ja verisillä tavoilla. Juoksin ympäriinsä ja huutelin S:ää kauhuissani ja toivoin että se lintsaa, eikä ole jo kuollut. Palasin takaisin yläkertaan, jossa oli muita luokkalaisia. Siellä oli naisen ruumis, joka oli täynnä lasin siruja. Putosin polvilleni ja aloin nyyhkyttämään ja huutamaan "miksi kaikki mun ympäriltä kuolee?"
Sitten lähdin kävelemään luokasta, koska minua nolotti itkeä niin monen ihmisen nähden. Saavuin johonkin varastorakennukseen ja tuijotin kelloa miettien mitä kello mahtoi olla ja että saisiko jo mennä kotiin. Sitten kello meni ihan sekaisin ja viisarit pyörivät nurinperin. Säikähdin ja juoksin pihalle. Näin siellä liikettä, kaksi jotain olioa ja siinä samassa tajusin että me kaikki kuollaan, että tämä on kuin jostakin Stephen Kingin kirjasta ja lähdin juoksemaan välinpitämättömästi koulurakennusta kohti. Tajusin että yksi niistä seurasi minua ja yritin sulkea ovet perässäni, mutta toinen ovista ei mennyt kiinni, koska se oli suurempi kuin oviaukko.
Sitten heräsin, se oli ahdistava uni.

I dare you

Hitto mulla on tylsää, kun en taaskaan saanut unta. Eli siis kymmenen omituista tapaa. Niitähän riittää.

1. En tiedä itsekkään mitä tunnen ennen kuin kirjoitan tai piirrän sen paperille, sitten mulle tulee ahaa elämys, että "ai niin joo!" Kuten saatan usein olla monta päivää ahdistunut ja sitten tajuan ottaa kynän käteeni ja sitten kaikki suurin piirtein selviää.

2. Syön leivän pienissä paloissa, järsin sitä kuin hamsteri, sen takia en voi käyttää leivän päällä mitään.

3. Ajattelen usein enkuksi ja sitten kun yritän kääntää sitä, en osaa, vaikka tiedän mitä yritän ajatella enkuksi, mutta en löydä suomenkielistä vastinetta.

4. Tykkään lukea mangaa, jossa ihmiset tappavat itsensä, vaikka olen itsemurhaa vastaan (tavallaan, koska jos ystäväni tappaisi itsensä minä tappaisin itseni ja sitten joku muu tappaisi itsensä ja lopulta kaikki kuolisi, tai ei ehkä ihan noin, mutta olen väsy, joten..... yrittäkää ymmärtää).

5. Vihaan veljeäni niin paljon että rauhoittuakseni rakastan miettiä, kuinka viillän hänen kasvonsa tohjoksi.

6. Mun täytyy aina raahata jotain luettavaa, tai joskus keskeneräinen tarina tai piirrustus sänkyyn, ilman en saa unta, paitsi että joskus unohdun lukemaan/kirjoittamaan/piirtämään koko yöksi.

7. Puhun usein itsekseni. Yritän vähentää sitä, koska minulle huomautellaan siitä, mutta en voi olla aina välillä sanomatta "vittulainen...!" ajatuksilleni.

8. Juon alkoholia kaikki tai ei mitään -periaattella, eli jos minun kanssa erehtyy juomaan minut pitää kantaa kotiin(uggghhhh...tästäkin tavasta ON päästävä.....).

9. Aamulla on saatava aamukahvi ja tupakka, sillä en ole ainoastaan kärttyinen aamuisin, vaan syöksen tulta ja minulle kasvaa sarvet. Aamulla pitää myös olla musiikkia, mikä on aika hassua, koska aina pienempänä rukoilin ettei tarviisi mennä yksin kouluun, mutta nyt jos linkissä joku istuu viereeni ajattelen "menisit hiiteen! Kuuntelen musiikkia!".

10. Pureskelen huulikoruani kun mietin.

Nyt jonkun muun vuoro, jos huvittaa.

Toinen:
1. Laita musiikkitoistimesi shufflelle.
2. Paina seuraavaa joka kysymykselle.
3. Käytä biisin nimeä kysymyksen vastauksena vaikka se ei sopisikaan. EI HUIJATA!


Miltä sinusta tuntuu tänään?
Melancholy

Pääsetkö tavoitteihisi?
Resident evil main theme

Millaisena ystäväsi näkevät sinut?
Personal Jesus

Menetkö naimisiin?
mOBCENE

Mikä biisi sopii parhaalle ystävällesi?
Love at First Fright

Mikä on elämäntarinasi?
Ghost of Freedom

Millaista koulussa on?
I Died For You

Mitä sinulla on odotettavissa elämältäsi?
Cemetery Drive

Mikä on paras asia ystävissäsi?
We Sleep Forever

Mitä tapahtuu ensi viikonloppuna?
She Was a Teenage Zombie

Suhteesi isovanhempiisi?
The Suffering

Kuinka elämäsi menee yleensä?
Angels Holocaust

Mikä biisi soi hautajaisissasi?
Vampires Will Never Hurt You

Entäpä mikä biisi soisi häissäsi?
Thank You For The Venom

Elätkö iloisen elämän?
Sharpest Lives

Mitä ystäväsi todella ajattelevat sinusta?
Under Pressure

Kuinka saan itseni onnelliseksi?
Cellar Door

Mitä haluat tehdä elämälläsi?
This is Halloween

Mitä ajattelet politiikasta?
Prophecy

Saatko ikinä lapsia?
Buried By Christmas

Mitä vanhempasi ajattelevat sinusta?
Burnt Offerings

Something you want to do before your death
Dracula

Your outlook on world
As You're Falling Down

Your enemy's track?
Låt Oss Ta Allt Fran Varandra

What do you think about your teachers?
Beautiful People

What do you think about your family?
Antichrist Superstar

Your opinion of gays?
Blessed are You

What do you think about your favourite band?
Birth of The Wicked.

Get it OUT of me!

Tajusin juuri että ahdistus, unihäiriöt ja masennus saattavat olla oireita psyykkisestä traumasta. Pitää selvitellä päätäni ja sitten ehkä joskus osaan kirjoittaa siitä.
Vielä en osaa kirjoittaa siitä, mutta kaivelempa huvin vuoksi kuitenkin menneitä.
Mulla oli pienenä kahdeksan vuotiaasta yhteentoista ikävuoteen asti painajaisia, joiden aikana kiljuin kurkkuni käheäksi ja veljenikin pelkäsi minua. Pelkäsin mennä nukkumaan, koska nukkumisesta ei tullut mitään. Joskus heräsin kahden aikaan yöllä siihen, kun istuin sängyllä ja tuijotin ovea, kuin odottaisin sen aukeavan, sitten säikähdin ja pistin valot päälle.
Sitten viisitoista vuotiaasta tähän päivään on ollut insomniaa. Mulla on unilääkkeitä, jotka ei todellakaan auta.
Taisin aloittaa viiltelyn nuorempana, kuin luulin, nimittäin joskus kahdeksan ja yhdeksän vuotiaana tein pieniä viiltoja sormiini. Kumma juttu.
Mä olen aina mielummin pistänyt kaiken "lukkojen taakse" ja on ollut helpompaa olla miettimättä ja mennä eteen päin, musta tuntuu että monella aikuisella on tämä sama ongelma, se johtuu siitä, kun on opetettu pienestä asti kätkemään tunteensa. En ikinä ennen ajatellut että olisin masentunut, vaikka tiesin että jokin oli vialla, kaikki se viha ja suru tuli niin suurena aaltona, että moneksi vuodeksi pääni meni ihan sekaisin. Olin ikään kuin kehittänyt itselleni kaksi persoonallisuutta. Toinen vanha tuttu minä ja toinen vihamielinen. Pidin silloin blogia, en enää kykene muistamaan mitä kirjoitin sinne, mutta bestikseni sanoi ettei tuntenut minua niistä blogi merkinnöistä, jotenkin on semmoinen tunne että jos joskus löytäisin sen blogin vielä en itsekkään tunnistaisi itseäni.

~Raven.

Ihmiset tarvitsevat ymmärrystä, jotta oppisivat luottamaan. Kuten kriittisessä tilanteessa joku pyytää ystävien tukea ja saa vastaukseksi kaipuuseensa kieroja mulkaisuja tai vielä pahempaa -naurua, hänestä tuntuu kuin olisi parempi vain pysyä hiljaa omista asioistaan. Luottamus muihin ja itseensä katoaa pikku hiljaa. Tai jotkut eivät kaipaa ymmärrystä, eivät ehkä ole koskaan saaneetkaan ymmärrystä ja ovat sen kaiken yläpuolella.
Mä sain ymmärrystä musiikilta silloin kun olin vakavammin kuin nyt masentunut joitain vuosia taaksepäin, kun mulla ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä, olin outo muiden silmissä ja inhottava omissa silmissäni, mutta musiikki paransi kaiken ainakin vähäksi aikaa. Aina välitunneilla, ruokatunneilla, jolloin en todellakaan uskaltanut mennä ruokalaan, kun menin linkillä kotiin.
Miksi minä mietin tämmöistä? Koska minä kaipaan nyt ymmärrystä. En tajua ystäviäni. Yksi heistä yrittää päästä eroon toisesta ja olen tässä vitun välimaastossa ottamassa kaikki iskut itselleni. Se on kamalaa, koska tiedän miltä tuntuu kun joku leikkaa sinua elämästään. Miksei voisi sanoa suoraan?! Suoraa puhetta!!! Puhukaa asiat selväksi, miksi ette...? Mikä siinä on niin vaikeaa?
Toisaalta tiedän miltä tuntuu, kun haluaisi jostakin ystävästä eroon eikä osaa sanoa sitä suoraan. Tiedän niin hyvin miltä se tuntuu että sydämmeni vuotaa verta. Mitä siis tässä voi tehdä?
Tämä on vaikeaa.

Music!!!!!!!!!!!!
The Loss