Ill:in kommentti oli ihanan virkistävä ja älykäs... En ole tosin saanut maanisuudeltani vastattua. Enkä kykene miettimään juurikaan mitään, mitä vanhempani olisivat yrittäneet opettaa minulle, he eivät yrittäneet. Mutta opin vieläkin enemän alitajuisesti, kuten sen että olen maanvaiva ja vahinko enkä osaa tehdä mitään oikein. Synnyin vaikkei minun olisi pitänyt ja kun synnyin keskosena, happikaappini meni rikki ja taisinkin kuolla vastasyntyneenä, mutta silti jatkan tätä, mitä ihmiset kutsuvat elämäksi.
Aloin kyseenalaistamaan kaiken oppimani kai kolmetoista vuotiaana, siihen asti olin elänyt tässä ahtaan piirin vaikutuksen alaisena, johon kuului pari "ystävää" ja Seppo sekä äiti. Ystäväni lähtivät ja Seppo kovensi otteitaan, koska olin alkanut kulkemaan omaa polkuani, eli sitä mitä kukaan ei halunnut minun kulkevan.
Oikeastaan pidän hyvänä, sitä että lapsille yritetään opettaa jotain, sillä näistä opeista alkaa kyseenalaistaminen ja uuden oppiminen sekä kehittyminen. Kun kehitys loppuu ihminen on jo kuollut.
Mutta alitajuisesti opitusta on hankalempaa päästä irti, koska opitusta on tullut osa omaa persoonallisuutta ja se täytyy aluksi tunnistaa.
Jokainen on syntyessään ajatteleva olento ja kaikki opittu nollaa ihmisen omaa itseään, joten jos haluaa olla ajatteleva yksilö, tulisi palata takaisin lapseen, joka joskus oli.
Kutsun itseäni sudeksi ja todellakin, niinkuin Ill sanoi, kuljen omaa polkuani, vaikka se johtaakin pimeyteen.
Kiitos kommentistasi Ill!
-Raven.
lauantai 26. kesäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Nomen est Omen.
Lasten kasvatus on oikeasti ihan tajutonta aivopesua. Miettikääpäs... Mikäli teille on pienestä asti aamusta iltaan hoettu, että olette maanvaiva, ette osaa tehdä mitään oikein ja olette tyhmiä, teistä luultavsti tulee maanvaivoja ja tyhmiä ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä mitään oikein.
Kaikissa itsensäkehitys kirjoissa hoetaan, ettei pidä ottaa vaikutteita ulkomaailmasta, jos haluaa olla tasapainoinen ja valaistunut, mutta lapset eivät toimi näin -he ovat apinoita ja isä ja äiti ovat jumalia. Ja mikäli vielä aikustuttuannekin ryvette itsesäälissä kokemienne verbaalisten vääryyksien takia, teistä varmana tulee entisiä maanvaivoja ja nykyisiä itsemurha tapauksia.
En ikinä hanki lapsia...
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Kosketuksia Tuonpuoleiseen
Löysin juuri käsiini kirjan jossa käsitellään kokemiani asioita VAKAVASTI. Parapsyykkisiä asioita. Aivan oikea meedio kertoo kokemuksistaan. Olen niin iloinen, että löysin käsiini tuon kirjan, sillä oikeasti uskoin olevani ihan pimahtanut ja itkin psykologilleni, että Kummitus pelottaa minua ihan sikana nykyään. Psykologi ei ottanut asiaa ihan hyvin, virnuili vain ja totesi, että olet hullu, kokeile pillereitä. Menin käynnin jälkeen kotiin hyvin epätyytyväisenä ja pelokkaana sekä masentuneena. Totta hitossa minua vähän pelottaa, kun näen väkivaltaisia näkyjä, enkä tiedä miksi. Olen ollut herkkä näyille pienestä pitäen ja en ole vähään aikaan kokenut mitään vastaavaa, joten käännyin psykologin puoleen ja jostain syystä psykologit aina uskovat ihmisten olevan psykoottisia.. Mutta ihmiset! Jos teillä on saman kaltaisia kokemuksia kuin minulla, älkää vaipuko epätoivoon. Totta kai jotkut ihmiset ovat varsin psykoottisia, minun mummoni esimerkiksi näki piruja joka puolella, jopa äidissä ja minussa, tiedä sitten oliko hän oikeassa, mutta jos näette jotain, se voi olla merkki tuonpuoleisesta. Mutta kyseenalaistaminen ja totuuden etsiminen on tärkeintä. Totuus kestää aina kyseenalaistamisen. Mutta ns. yliluonnollisia kokemuksia on vaikea tutkia tieteen avulla, koska jokainen käy ne läpi henkilökohtaisesti eikä ulkopuolinen ymmärrä kokemusta tai näe samaa. Minä en edes ajatellut kokoasiaa ennenkuin avasin kirjan, elin yksin pelossa psykologin jälkeen ja lainasin kirjan vain omaa tarinaani varten, jossa tapahtuu kaikkea yliluonnollista, mutta sitten tajusin kirjan myös selittävän ja kuvaavan mitä minulle on tapahtunut. En ehkä, välttämättä olekkaan ihan psykoottinen, mikä on pelottavaa, mutta myös suuri helpotus. Näiden asioiden ei tarvitse olla ahdistavia, jos niitä tarkkailee maltillisesti ja järjellä.
-Raven.
Tunnisteet:
Elämä,
Hermoromahdus,
Kuulumisia,
Minä vs. Maailma
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Following the Freezing Moon...
Everything Here Is So Cold
Everything Here Is So Dark
Everything Here Is So Dark
I Remember It As From A Dream
In The Corner Of This Time
Diabolic Shapes Float By
Out From The Dark
I Remember It Was Here I Died
By Following The Freezing Moon
It's Night Again, Night You Beautiful
I Please My Hunger, On Living Humans
Night Of Hunger
Follow It's Call
Follow The Freezing Moon
Darkness Is Growing, Eternity Opens
The Cememtary Lights Up Again
As In Ancient Times
Fallen Souls Die Behind My Steps
By Following The Freezing Moon
perjantai 11. kesäkuuta 2010
World of Ignorance.
Well, the scars are there even if you don't want them to be
They are part of me.
Are you gonna say that I'm ugly?
Do you have the right to judge?
Have you lived a day of my life,
you think you know how I feel?
You say my pain is fucking overrated
and I should behave myself,
act my age.
Don't you know how much that makes me suffer?
How I hide myself and how you staring at me makes me want to dissapear on the face of this world?
You don't understand,
but one thing I know is that I'll be me untill I die.
I'll be forever outcast, evil, mean, dissappointment, hurt, weird, ugly, me.
Kill me again, or take me as I am,
for I shall not change.
And I'll forever fight this world of ignorance.
Kirjoitin tämän runon ehkä minuutti sitten. Se vain tuli itsestään. Ja minä pidän siitä. Minulla on vihan hallinta ongelmia menneisyyteni takia. Ääneni on viilletty ja jäljellä on rahinaa ja hiljaista nyyhkytystä.
Ja kesä on sitten mukavaa aikaa itsensä viiltelijälle, jolla on olematon itseluottamus. Varsinkin kuumalla säällä. Ajattelin tänä kesänä kulkea lyhythihaisessa, mutta en ole mikään huomiosta nauttiva persoona, joten hikoilisin kai muunkin takia kuin vain auringon.
Kokemusteni perusteella mielummin käyttäisin pitkähihaista, mutta se vituttaa minua ihan helvetisti. Ihmisten sietäisi tulla aukomaan kyrvän nuolemis aukkoaan vasta kun ovat eläneet minun elämääni päivän!
En halua pitää pitkähihaista, mutta kun kuljen lyhythihaisessa mieleni toistaa kuin rikkinäinen levy kaikkia sanoja, joita olen saanut kestää läheisiltäni.
-Raven.
They are part of me.
Are you gonna say that I'm ugly?
Do you have the right to judge?
Have you lived a day of my life,
you think you know how I feel?
You say my pain is fucking overrated
and I should behave myself,
act my age.
Don't you know how much that makes me suffer?
How I hide myself and how you staring at me makes me want to dissapear on the face of this world?
You don't understand,
but one thing I know is that I'll be me untill I die.
I'll be forever outcast, evil, mean, dissappointment, hurt, weird, ugly, me.
Kill me again, or take me as I am,
for I shall not change.
And I'll forever fight this world of ignorance.
Kirjoitin tämän runon ehkä minuutti sitten. Se vain tuli itsestään. Ja minä pidän siitä. Minulla on vihan hallinta ongelmia menneisyyteni takia. Ääneni on viilletty ja jäljellä on rahinaa ja hiljaista nyyhkytystä.
Ja kesä on sitten mukavaa aikaa itsensä viiltelijälle, jolla on olematon itseluottamus. Varsinkin kuumalla säällä. Ajattelin tänä kesänä kulkea lyhythihaisessa, mutta en ole mikään huomiosta nauttiva persoona, joten hikoilisin kai muunkin takia kuin vain auringon.
Kokemusteni perusteella mielummin käyttäisin pitkähihaista, mutta se vituttaa minua ihan helvetisti. Ihmisten sietäisi tulla aukomaan kyrvän nuolemis aukkoaan vasta kun ovat eläneet minun elämääni päivän!
En halua pitää pitkähihaista, mutta kun kuljen lyhythihaisessa mieleni toistaa kuin rikkinäinen levy kaikkia sanoja, joita olen saanut kestää läheisiltäni.
-Raven.
Tunnisteet:
Hermoromahdus,
Minä vs. Maailma,
viiltely
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)