Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Nomen est Omen.


Lasten kasvatus on oikeasti ihan tajutonta aivopesua. Miettikääpäs... Mikäli teille on pienestä asti aamusta iltaan hoettu, että olette maanvaiva, ette osaa tehdä mitään oikein ja olette tyhmiä, teistä luultavsti tulee maanvaivoja ja tyhmiä ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä mitään oikein.
Kaikissa itsensäkehitys kirjoissa hoetaan, ettei pidä ottaa vaikutteita ulkomaailmasta, jos haluaa olla tasapainoinen ja valaistunut, mutta lapset eivät toimi näin -he ovat apinoita ja isä ja äiti ovat jumalia. Ja mikäli vielä aikustuttuannekin ryvette itsesäälissä kokemienne verbaalisten vääryyksien takia, teistä varmana tulee entisiä maanvaivoja ja nykyisiä itsemurha tapauksia.
En ikinä hanki lapsia...

lauantai 29. toukokuuta 2010

Tasapainottomat.

Seppo oli sittenkin oikeassa, kun aina raivosi minulle, että olen samanlainen kuin äiti. Olen perinyt äidiltä paljon, kuten jääräpäisyyden ja itsetuhoisuuden. Kun äiti päättää lähteä juomaan se lähtee juomaan. Kun minä päätän repiä ranteeni sen myös teen. Me rikomme läheisiemme sydämmet. En ikinä sopeutunut Sepon järjestelmälliseen elämään, minä ja äiti sovimme hyvin yhteen. Äitin luona kaikki oli yhtä sekasortoa ja kaikki olivat onnettomia ja sairaita. Sitten tuli Seppo ja Sepon koti ja kaikki oli täydellistä ainakin ulkopuolisen silmin. Seppo teki niin paljon työtä, jotta tuntisin oloni turvalliseksi, mutta tunsin oloni turvattomaksi ja ahdistuneeksi. Aina siivottiin ja aina tehtiin ruokaa ja Seppo kävi ylitöissä, ylitöissä ja tuli illalla kotiin ja oksensi ja oksensi stressin vuoksi ja huuti ja raivosi koska minä en ollut täydellinen tyttö. En ollut Täydellinen Tyttö vaikka minulla oli Täydellinen Isä ja Täydellinen Koti.

-Raven.

torstai 13. toukokuuta 2010

Muistoja.

Lapset näkevät enemän asioita kuin useimmat aikuiset. Olen aina asunut ihan omassa maailmassani. Lapsuudestani muistan kaikista parhaiten oman maailmani, jossa oli Kummitus ja ilkeä Peili, joka osasi ottaa kenen tahansa muodon ja sanoi pahoja asioita, mutta Kummitus suojeli minua Peililtä ja joskus minä suojelin Kummitusta Peililtä ja kaikilta Peilin kaksoisolennoilta, kunnes tapahtui jotain kamalaa, josta en kerro teille. En ikinä pelännyt nukkua, koska tiesin Kummituksen suojelevan minua. Myöhemmin Maailmani avartui ja siirryin elämään Susien kanssa. Raven on yksi Susista ja aina kun kyläilen Maailmassani olen Raven. Olen myös pienestä asti kirjoittanut Susista ja Maailmastani. Kun kirjoitan olen vapaa, puhdistan itseni ja pääsen pois tästä maailmasta. Tiedän yhä että he ovat olemassa, sen takia en halua puhua tästä psykologille, en tarvitse mitään psykologisia selityksiä sillä tiedän Susien olevan olemassa.
Pienenä ajattelin, että kun Sudet tulevat maapallolle, he tuhoavat nykyisen ihmiskunnan ja maailmasta tulee taas vehreä, kaikki rakennukset luhistuvat ja kaikki olentoni valtaavat maapallon. Minulla oli myös erittäin sadistisia mielikuvia, kuinka Sudet tappavat ihmiset. Joskus he vielä tulevat, mutta nykyään toivon heidän säästävän minut ja läheiset ihmiseni.
Jos saisin päättää en enää ikinä tekisi mitään muuta kuin piirtäisin ja kirjoittaisin. Ja aina välillä kävelisin metsässä sekä kuuntelisin musiikkia.
Kun asuisin pysyvästi Maailmassani, olisin Raven ja levittäisin siipeni lentäen taivaalle ja lentäisin korkeiden ja vanhojen metsien ja vankkojen vuorien yllä kunnes väsyisin.

Ai niin. Mainitsin psykologin, vaikka minun ei enää pitänyt käydä psykologilla. En todellakaan ymmärrä mitä järkeä siinä on. Siellä käynti ei muuta mitään muutakuin hetkellisesti. Sitäpaitsi yleensä psykologilta päästyäni olen sata kertaa surullisempi kuin sinne mennessä, koska siellä tavallaan avaan tuoreet haavat uudestaan, kun puhun liikaa. Se haluaa että minusta tulee kunnon kansalainen, yksi uusi toimiva osa yhteiskunnan koneistossa, mikä on tietysti tarpeellista. Mutta sen lisäksi sillä taitaa myös olla jokin omituinen illuusio mielessään, että ihmisen pitäisi olla iloinen. Mitä? Minulla ei ole muuta kuin suruni. En muista mitään muuta eikä mitään muuta olekkaan minulle. Tai sitten se haluaa istuttaa minun päähäni sellaisen illuusion, jotta voisin sokeana juosta jonkin valonpilkahduksen perässä samalla kuin toimin yhteiskunnassa. Mutta sitten varmana tulisin hulluksi, kun alkaisin miettimään miksen osaa olla iloinen niinkuin pitää. Aika ironista että ihmiset tulevat sitä hullummiksi mitä enemmän he yrittävät olla terveitä. Mutta käyn siellä siihen asti kuin koulu loppuu ja sitten kun pääsen sieltä niin minulle ei todellakaan tule ikävä.


-Raven.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Olen Nainen, Naisen Kehossa


Huom! Tämä teksti on tarkoitettu enimmäkseen naisten luettavaksi. Miehille tästä voi jäädä pysyviä traumoja, joten jokainen omalla vastuullaan.
Ja tämä on vain tämän hetkistä sydämmen vuodatusta, viitaten siihen mitä nyt tunnen.

Menkat ovat yleensä normaali, vaikkakin epämukava asia. Minulla niitä ei ole koska olen sotkenut kroppani. Mutta eilen tapahtui tippa. Luulin että vähintäänkin tappaisin itseni, kun ne vihdoin palaa, mutta empäs tappanutkaan. Oikeastaan se ei tuntunut miltään. Ajattelin että tapahtukoon kuten on tapahduttava.
Ja aloin miettimään miksi naisen kehoani on minusta niin paljon solvattava ja inhottava? Olen nimittäin aina inhonnut kehoani, ihan pienestä asti.
Mutta radikaalein muutos tapahtui silloin kun kuukautiseni alkoivat ensimmäisen kerran. Mielestäni se oli kamalaa, enkä aluksi edes tiennyt mitä oli tapahtunut. Luulin ensimmäiseksi että minussa oli vuotava haava, mitä en ollut huomannut, koska en ikinä kiinnittänyt opetukseen huomiota terveydentiedon tunnilla. Minähän olin alipainoinen lauta, joten luulin olevani jotenkin poikkeus ja voisin luistaa naisten jutuista. Mutta ei.

Olin muuttunut yhdessä yössä rasavillistä penskasta, joka rakastaa temmeltää metsissä, naiseksi. Se kävi aivan liian nopeasti, enkä ollut lainkaan valmis.
Olen aina ollut enemmän poika kuin tyttö. Yleiskuvani naisista: omistushaluisia, manipuloivia, sekopäitä, jotka tuijottavat Kauniita ja Rohkeita 24/7 ja lopun ajastaan vetää suklaata ja viinaa.

Kukapa haluaisin olla nainen, jos tuo pitäisi paikkaansa?

Mutta olen nainen. Minun on aika opetella siihen, että muualtakin kehostani tulee verta kuin vain ranteestani.



-Raven.

DEAD