Sitaatti Hetki - Tragedia.

Kyllä vain, rakastan sitaatteja. Seuraavat ovat lainattu Anthony de Mellon Havahtuminen -kirjasta sekä lisätty vähän omia ajatuksia.

Intialainen nunna lähtee retriittiin. Kaikki yhteisön jäsenet sanovat: "Voi, me tiedämme, että se on yksi hänen päähän pinttymistään. Hän osallistuu jatkuvasti kaikenlaisiin työpajoihin ja retriitteihin, mutta ei hän ikinä muutu."

Nyt käy kuitenkin niin, että sisar muuttuu juuri tässä tietyssä terapiaryhmässä. Hän muuttuu; kaikki huomaavat eron ja sanovat: "Olet tainnut todella oivaltaa jotakin!" Hän on muuttunut ja ero on nähtävissä hänen käyttäytymisessään, kehossa, kasvoillaan. Niin käy aina, kun tapahtuu sisäinen muutos. Se näkyy aina kasvoilla, silmissä, kehossa.

No, sisar palaa yhteisöönsä ja koska ennakkoluuloisella yhteisöllä on hänestä lukkoon lyöty käsitys, se katsoo häntä edelleen tuon ennakkoluulon läpi.

Yhteisön jäsenet ovat ainoita, jotka eivät näe hänessä tapahtunutta muutosta.

He sanovat: "No, hän vaikuttaa hiukan piristyneemmältä, mutta odotetaan vain, kyllä hän on kohta taas masentunut."

Ja muutaman viikon kuluttua hän todellakin on masentunut, reagoi yhteisön reaktioon.

Ja kaikki sanovat: "Mehän sanoimme niin; ei hän ole muuttunut." Tragedia on siinä, että hän oli muuttunut, mutta he eivät nähneet sitä ja sisar valitsi mieluiten rakkauden yhteisöön kuin rakkauden itseään kohtaan.

Pahimman laatuista rakkautta on se, kun teette jotakin välttääksenne pahaa oloa. Teillä ei ole sisua sanoa, että haluatte olla yksin.

On osoitettu että aivopesu tapahtuu, kun ihminen omaksuu ajatuksia, jotka eivät ole hänen omiaan, vaan jonkun toisen.

Hassua on, että hän on valmis kuolemaan tällaisten ajatusten puolesta.

Joku on sanonut, että joissain tapauksissa, ihminen kuolee ennen kuin on edes todella alkanut elämään.

Ja yhteisö taas, he eivät katsoneet, eivät kuunnelleet tai vaistonneet.

Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Jos katsotte, ette enää voi hallita elämäänne, jota niin huolellisesti yritätte pitää koossa.

Elämä on kuin nuoralla tanssimista, milloin tahansa voi pudota, mutta on tanssittava, on uskottava.

Hän joka uskoo, on sulavaliikkeinen ja tippuu harvemmin. Uskominen ei ole sama asia kuin herkkäuskoisuus; usko on avoimuutta elämän virralle. Jokainen aamu ihminen on erilainen, halusi tai ei.
"Anishnabegille jokainen auringonnousu merkitsi uutta elämää, uutta ajan jaksoa, joka oli toista kuin eilisen aika."