Huom! Tämä teksti on tarkoitettu enimmäkseen naisten luettavaksi. Miehille tästä voi jäädä pysyviä traumoja, joten jokainen omalla vastuullaan.
Ja tämä on vain tämän hetkistä sydämmen vuodatusta, viitaten siihen mitä nyt tunnen.
Menkat ovat yleensä normaali, vaikkakin epämukava asia. Minulla niitä ei ole koska olen sotkenut kroppani. Mutta eilen tapahtui tippa. Luulin että vähintäänkin tappaisin itseni, kun ne vihdoin palaa, mutta empäs tappanutkaan. Oikeastaan se ei tuntunut miltään. Ajattelin että tapahtukoon kuten on tapahduttava.
Ja aloin miettimään miksi naisen kehoani on minusta niin paljon solvattava ja inhottava? Olen nimittäin aina inhonnut kehoani, ihan pienestä asti.
Mutta radikaalein muutos tapahtui silloin kun kuukautiseni alkoivat ensimmäisen kerran. Mielestäni se oli kamalaa, enkä aluksi edes tiennyt mitä oli tapahtunut. Luulin ensimmäiseksi että minussa oli vuotava haava, mitä en ollut huomannut, koska en ikinä kiinnittänyt opetukseen huomiota terveydentiedon tunnilla. Minähän olin alipainoinen lauta, joten luulin olevani jotenkin poikkeus ja voisin luistaa naisten jutuista. Mutta ei.
Olin muuttunut yhdessä yössä rasavillistä penskasta, joka rakastaa temmeltää metsissä, naiseksi. Se kävi aivan liian nopeasti, enkä ollut lainkaan valmis.
Olen aina ollut enemmän poika kuin tyttö. Yleiskuvani naisista: omistushaluisia, manipuloivia, sekopäitä, jotka tuijottavat Kauniita ja Rohkeita 24/7 ja lopun ajastaan vetää suklaata ja viinaa.
Kukapa haluaisin olla nainen, jos tuo pitäisi paikkaansa?
Mutta olen nainen. Minun on aika opetella siihen, että muualtakin kehostani tulee verta kuin vain ranteestani.
-Raven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti