Memories pt.2

Olen miettinyt paljon lapsuuttani.
Minulla oli itse asiassa hyvä lapsuus. Olin rasavilli penska, totaalisen poikamainen. Tarhassa ja eskarissa tytöt kiusasivat ja hyljeksivät minua. Olin silloin ylikiltti ja annoin parhaan ystäväni hakata ja manipuloida minua, mutta en muistele sitäkään pahalla.
S sai minut aina nauramaan, paitsi jos olin tehnyt jotain pahaa ja sain tukkapöllyä ja vaatekomeroa. Koko ala-asteen olin outolintu ja jopa pari kertaa itkinkin sitä kun en kelvannut ystäväksi, mutta vapaa aika oli mahtavaa. Silloin minä pikkuveli ja p menimme juoksentelemaan metsään, tai skeittaamaan.
Ala-asteella koulun jälkeen myöskin usein istahdin eräälle näkö-ala paikalle ja kun näin S:n auton tulevan juoksin S:n kotiin odottamaan valmiiksi ja siellä s keitti kahvit ja me juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sitten s soitti musiikkia ja me istuttiin hämärässä ja joskus musiikki nostatti tunteita pintaan ja minä itkin.
En tajua syytä romahdukselleni. Joo, äitini on alkoholisti yhyy, vittu, joo. Todella tramaattista. SE ei todellakaan ole syy... Mutta jaa. Olen aina ollut synkkä ja melankolinen.
Ehkä se on vain luonteeseeni kuuluvaa miettiä raskaita ja murehtia.
Haluaisin taas olla lapsi.