What I Lost as a Man... And Found as a Wolf.

Ill:in kommentti oli ihanan virkistävä ja älykäs... En ole tosin saanut maanisuudeltani vastattua. Enkä kykene miettimään juurikaan mitään, mitä vanhempani olisivat yrittäneet opettaa minulle, he eivät yrittäneet. Mutta opin vieläkin enemän alitajuisesti, kuten sen että olen maanvaiva ja vahinko enkä osaa tehdä mitään oikein. Synnyin vaikkei minun olisi pitänyt ja kun synnyin keskosena, happikaappini meni rikki ja taisinkin kuolla vastasyntyneenä, mutta silti jatkan tätä, mitä ihmiset kutsuvat elämäksi.
Aloin kyseenalaistamaan kaiken oppimani kai kolmetoista vuotiaana, siihen asti olin elänyt tässä ahtaan piirin vaikutuksen alaisena, johon kuului pari "ystävää" ja Seppo sekä äiti. Ystäväni lähtivät ja Seppo kovensi otteitaan, koska olin alkanut kulkemaan omaa polkuani, eli sitä mitä kukaan ei halunnut minun kulkevan.
Oikeastaan pidän hyvänä, sitä että lapsille yritetään opettaa jotain, sillä näistä opeista alkaa kyseenalaistaminen ja uuden oppiminen sekä kehittyminen. Kun kehitys loppuu ihminen on jo kuollut.
Mutta alitajuisesti opitusta on hankalempaa päästä irti, koska opitusta on tullut osa omaa persoonallisuutta ja se täytyy aluksi tunnistaa.
Jokainen on syntyessään ajatteleva olento ja kaikki opittu nollaa ihmisen omaa itseään, joten jos haluaa olla ajatteleva yksilö, tulisi palata takaisin lapseen, joka joskus oli.
Kutsun itseäni sudeksi ja todellakin, niinkuin Ill sanoi, kuljen omaa polkuani, vaikka se johtaakin pimeyteen.
Kiitos kommentistasi Ill!

-Raven.