Raven

On ollut taas sellainen Edward Scissorhands-mainen olo, tiedättehän? Ei minua voi kukaan rakastaa, olen vain kamala, ruma, kömpelö hirviö. Parempi olisi olla yksin, yksin pimeydessä ikuisesti. Kaikki lähtevät aina pois koska kukaan ei tarvitse minua. Kaikki todisteet viittaavat siihen.
En ole ikinä edes kelvannut äidilleni, en ole koskaan kelvannut luokkatovereilleni.
Mutta miksi mietin näitä? Miksi minun pitäisi kelvata kenellekkään?
Pakoilen ystävääni. Ääni päässäni sanoo: minua et jätä. Tälläkertaa minä jätän sinut.
Mutta sitten en kuitenkaan osaa jättää ketään.
Koska sellainen olen, riippakivi. Ärsyttävä "minä kuolen jos sinä kuolet"-jankuttava idiootti. *hakkaa päätä näppäimistöön*
Minulla on kamalia ajatuksia. Haluaisin kuolla pois ihan vain sen takia koska olen hyödytön.
Jättää minut yksin. Miksi mietin näin? En kuulu kenellekkään. Kaikilla on oma polku kuljettavana ja mikään ei kestä ikuisesti. Käyttäydyn kuin pieni lapsi. Kaipaanko kenties jonkun pyyhkimään perseeni?! *hakkaa päätään seinään* Argh...Tuntuu hyljätyltä. Olisi ehkä kiva jos kulkisin jonkun kanssa vähän piteempään vaihteeksi. Minua itkettää. Kokoajan ja aina.

Ehkä tämä sattuu näin paljon, koska mulla on taas uhri jota olen seurannut mustilla silmilläni pitkin koulun käytäviä, uhri joka juoksisi kiljuen karkuun jos tietäisi olemassa olostani.
Juokse, rakkaani, juokse.

Olen syväntynyt kirjoihin, lähinnä sarjakuviin. Wolf's Rain on ihana sarja. Toboe on yhtä kömpelö ja hyödytön kuin minä ja se etsii yhtä typerästi paikkaansa jonkun rinnalta. Ystäväni muistuttaa välillä Tsumea, en kommentoi.
Ja The Crow:sta on tehty sarjakuva, tai siis se taitaa olla toisinpäin. Minä en tiennyt. Olen lukenut sen varmaan tuhat ja yksi kertaa.

~Raven.