Tuossa ylhäällä on alter-egoni, Raven. :) Se pitää vielä värittää.
Eilinen oli kamala päivä, mutta ilta meni hienosti. Ystävä pelasti minut. Kävin uimassakin, vaatteet päällä tietysti, uimapuvulla en lähde minnekkään, ellette satu olemaan valmiita antamaan mulle miljoonaa? Yö oli kamala, kun nukuin yksin. Painajainen alkoi, kun yksi tyyppi hoki "se jätti sinut, se lähti ja jätti sinut tänne ihan yksin. Eikä sille varmasti tule yhtään ikävä." Pudistelin päätäni. "Ei se minua jättäisi. Me ollaan tosi läheisiä." Poika vastasi hymyillen; "Kaikki nuo tunteet ovat yksipuolisia." Sitten minäkin hymyilin ja sanoin, "Niin sen täytyy olla. Eihän minussa ole mitään mistä kukaan voisi pitää." Sitten kamala yksinäisyyden ja masennuksen ja surun tunne iski lävitseni ja sitten tipuin keittiöön, jossa mies karjui karjumistaan, olin pieni lapsi, suljin korvani ja hoin "Se ei ollut minun vikani, se ei ollut minun vikani...anna anteeksi...se ei ollut minun vikani..." Sitten heräsin ja lähettiin röökille ystävän kanssa.
Ja nyt mua taas huvittaa piirtää! :)
..Ja piirtää ja piirtää ja kirjoittaa tarinoita ja runoja.
~Raven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti