Olen pahoillani kaikista niistä kulutetuista päivistä, jolloin yritin paeta luotaisi ja jättää kaiken taakseni. Olin jäädyttänyt sydämmeni ja sinä olit tunkeilija, sanasi olivat virus ja en enää saa niitä pois pääni sisältä, sanasi polttivat ja jättivät sydämmeni suojattomaksi, nyt minuun sattuu ja hyväilen kipua ja tuskaa, minkä aiheutit, sillä tiedän että tämän takia minun kannattaa jatkaa, tämä kipu on uutta, mutta ei lainkaan pelottavaa, kipu on janottavaa ja sinä olet vesi, joten palaan aina luoksesi, vaikka vuodan verta ja huudan ja rukoilen pimeydessä, että pääsisin sinusta eroon. Annoit minulle voimaa ja toivoa jotka korjasivat siipeni voin taas lentää, olen pudonnut vuosien ajan ja nyt levitän siipeni enkä enää varo, en tee virheitä, koska sinä olet suojanani, vaikka olisit kauempana, koska sanasi tekivät ikuiset arvet sisimpääni.
~Raven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti