perjantai 1. toukokuuta 2009

Hankin vihdoin huulilävärin. :) Olen odottanut tätä päivää neljätoista vuotiaasta asti. Olen hyvin impulssiivinen ja jos päätän tehdä jotain sen myös teen, näin documentin body modificationista, siellä ihmiset sanoivat "minun kehoni, päätän itse mitä sille teen." Ja silloin päätin etten välitä seurauksista, jos S heittää mut pihalle, niin heittäköön. Sitten menin lävistysliikkeeseen ja sanoin haluavani lävistyksen mahdollisimman pian ja lävistäjä sanoi että "vaikka heti?"
Se oli mukava lävistäjä. Paljon mukavampi, kuin se läskiperse joka teki nenälävistykseni, joka tuijotti minua nenänvarttaan pitkin. Mutta tämänkertainen lävistäjä oli todella mukava ja kaunis, oli leikannut hiuksensa, harmi juttu, mutta sille käy ihan hyvin lyhyemmätkin, onhan se kaunis ja laiha.
Noh, nappiin meni että S ei ottanut lävistystä kauhean iloisesti, sanoi että mun pitää siivota, tiskata, imuroida ja pakata laukkuni. Mun pää oli kipeä ja horjahtelin siivoamaan, sainpahan jotain muuta ajateltavaa, kuin sen että kuolen kohta päänsärkyyn. Sitten S otti mut puhutteluun ja hävetti ihan kauheasti sanoa se oikea syy "mä en voinut enää odottaa". S on odotellut koko ikänsä jotain ihmettä taivaalta ja samanlainen kiltti ihminen munkin pitäisi olla. Tuntui ihan kamalalta lellipennulta ja kauhean kurjalta. Mutta ihmisten tuskaa ei voi verrata toisen tuskaan, jotkut ihmiset kestävät paremmin. Mun piti saada läväri, koska haluan toteuttaa pari unelmaa ennen kuin kuolen ja mä olen jo liian vanha, mun piti kuolla 16 vuotiaana, aika käy vähiin, olen ikäloppu.
Ja vihainen ääni päässäni karjui: "minä teen mitä haluan! En ole edes pahoillani! Enkä edes haluaisi asua täällä!" Sitten siivosin, olin pahoillani ja tiskasin. Juuri kun olin pakkaamassa, S ilmoitti että mun ei tarvii lähteä.
Haluan vielä sitten kun pääsen vihdoin muuttamaan, kaksi uutta nenäläväriä ja yhden toisen huulilävärin ja tatuoituna lentävän korpin olkaani(onhan mun nimi Raven, joten se käy.) Möhöhö. Olenko pilalle lellitty? Anteeksi, kuolen kyllä pian niin tämä maailma pääsee tästäkin epäonnistujasta.
Aijon oppia soittamaan Black Sabbathin Paranoidin acoustisellani. <3


Finished with my woman
'Cause she couldn't help me with my mind
People think I'm insane
Because I am frowning all the time

All day long I think of things
But nothing seems to satisfy
Think I'll lose my mind
If I don't find something to pacify

Can you help me occupy my brain?
Oh yeah!

I need someone to show me
The things in life that I can't find
I can't see the things that make true happiness
I must be blind

Make a joke and I will sigh
And you will laugh and I will cry
Happiness I cannot feel
And love to me is so unreal

And so as you hear these words
Telling you now of my state
I tell you to enjoy life
I wish I could but it's too late

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

DEAD