Collect the Broken Pieces

Kuolen yksinäisyyteen... Kirjoitan uneni ylös, sillä se oli aika mukava:

Rämmin talvisessa metsässä ja näin haukan, joka oli punaruskea selkä ja maha ja vaaleanruskea pärstä, sillä oli keltamusta nokka ja se istuskeli oksassa, joka oli kannossa ihan nenäni edessä ja tuijotti minua ja aukoi nokkaansa, niin kuin olisi yrittänyt sanoa jotain. Ajattelin että "vau! enpä olisi uskonut näkeväni jotain näin hienoa." Sitten se lensi pois ja sitten paikalle ilmestyi kolme kurkea (grus grus), jotka olivat levittäneet siipensä semmoiseen asentoon, että ne peittivät täysin niiden pään ja kaulan ja liitelivät lumisilla hangilla kuin rauskut vedenpohjassa ja tuijotin niitä että "mitä lintuja nuo oikein on ja mitä ne tekee..?" Sitten ne huomasivat minut ja lensivät nenäni eteen. Isä kurki sanoi: "Pyydän ettet kertoisi käyttäytymisestämme muille ihmisille." Äiti kurki sanoi: "mieti poikaamme..." hän osoitti siivellään pientä kurkea "tiede haluaisi tutkia meitä ja he saattaisivat tappaa meidät..." lupasin niille etten kertoisi kenellekkään ja sitten heräsin.

Lacrimosa - Not Every Pain Hurts

Minä en taida tulla ihan juttuun ihmisten kanssa, tai siis olen sosiaalinen, pidän ihmisistä ja en kykenisi elämään ilman ystäviä, mutta joskus on semmoinen tunne, semmoinen pelottava, väsynyt, minä en jaksa elää ihmisten keskuudessa -tunne.
En ole pitänyt ihanaan Maria-Kummiinkaan yhteyttä, en ole kyennyt, sattui aina kun yritin. Tänään sain kirjoitettua sille sähköpostin ja itkin kokoajan niin että kirjoittaminen oli tajuttoman vaikeaa.

-Raven