My God, my tourniquet Return to me salvation!

Äiti on aina välillä hullu. Se aina epäilee että mun isäpoulet (niitä on ollut paljon) pettää sitä. En tiiä muista mutta tämänhetkinen isäpuoli ei ainakaan petä äitiä. Se kävi vaan kaupassa ja äiti nosti tajuttoman metelin. Äiti on aina ollut mustasukkainen, kun mä olin pentu äiti ja isäpuoli tappeli paljon, oli paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sitä oli sitten mukava seurata pienenä ja itkeä itsensä uneen. Mä en tajua semmoisia ihmisiä jotka tarrautuu muihin kiinni, äiti tarrautuu ihmisiin (paitsi minuun) ihan pelottavan paljon. En pidä ollenkaan semmoisista saatanan uppokivistä.
En ikinä halua olla samanlainen kuin äiti. Mutten kyllä samanlainen kuin Seppokaan. Muutin vakituisesti Sepon luokse 14 vuotiaana. Molemmat vanhemmat on itsetuhoisia, mutta Seppo aina huutaa että se haluaa kuolla. Mä en aijo epäonnistua itsemurhassani kuten vanhempani, olen suunnitellut sen täydellisesti ja en todellakaan ikinä hanki lapsia.
Tuntuu niin kuin mä olisin ainut joka on jämähtänyt paikoilleen, kaikki muut jatkaa elämäänsä. Mä vaan haluan muuttaa jonnekkin kauas pois.
Mun kuvis työtä kehutaan. Se on kuisallista, mutta myöskin mukavaa. T -joka ei ole ikinä ennen puhunut mulle mukavasti, sanoi että se työ -lohikäärme, on hieno. Unohdin kiittää, kun häkellyin niin tahattoman paljon. T on mun nemesis, tai ainakin tähän asti on ollut. Mutta tänään tajusin että se on vain rehellinen. Luulin että se on mulle inhottava vain koska lukeudun epäsuosittujen joukkoon, mutta eihän T ole ollenkaan semmoinen. T vain näki mun lävitse ja tajusi että mä olen kamala valehtelija. Mä olin rikki kun aloitin tuon koulun ja halusin kovasti ystäviä siitä huolimatta, joten käyttäydyin pitkään kuin mulla olisi jakautunut persoonallisuushäiriö, joten useimmat uskoivat että olen jonkinlainen kirvesmurhaaja tai perseennuolija, jopa minä vihasin itseäni ja olinkin kokoajan lyömässä itseäni turpaan sen takia.
Mulle on aina sanottu että mä olen kiltti ja hiljainen, mutta kuinka normaalia se on? Se johtuu siitä, kun mä en osaa käsitellä tunteita normaalisti. Mutta se ei tarkoita sitä että olisin autistinen. Haluaisin joskus olla rehellinen ja normaali.