Vihaan ihmisiä. Vihaan niitä, jotka asettaa säännöt ja kertoo mikä on oikein ja kuinka väärässä minun menetelmäni on. Mikä oikeus niillä on kertoa että mä olen niin väärässä?
Katsoin eilen Edward Scissorhands leffan. Mulla ei ilmeisesti enää ole sydäntä, kun en itkenyt kertaakaan. Tai mua ei vaan kiinnostanut. Tietysti Edward jää yksin, kun se on erillainen eikä mahdu niihin sääntöihin, joita muut asettaa.
Multakin kai puuttuu jotain. Mulla on kädet, mutta joku mussa on vialla.
Mun rakkaimmat aina kuolee tai jättää mut. Loppupelissä mulla ei ole ketään, kuolen 23 vuotiaana yksin. Tai sitten muutan siihen linnaan, missä Edward asustaa ja me voidaan istuskella siellä kahestaan. (pako todellisuudesta..)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
DEAD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti