Antisocial

Ystävyys suhteeni kärsivät kyvyttömyydestäni kohdata todellisuus. Haluaisin vain hukuttaa itseni musiikkiin ja unohtaa se että synnyin joskus.
Mutta pelkään menettää ystäväni. Jos ystäväni on valo, niin mulla on tarve tietää että valo on olemassa, mutta kuitenkin mielummin piilottelen pimeässä.
En ole pitkään aikaan puhunut kenellekään enkä edes kirjoittanut paitsi vähän yhdelle sivustolle. Pitkään aikaan en oo kyennyt tekeen muuta, kuin ahdistumaan ja pakenemaan suloisen musiikin maailmaan. Tänään pitäisi nähdä L, kun se kuulema "odottaa" mua niin kovasti. No eikä odota...Ei niiden nolojen synttäreiden jälkeen. Mä olen kamala ystävä. Olisi parempi, jos vaan katoaisin niinkuin onnistuin joskus tekemään. Pimeys kutsuu minua, se on kohtaloni. Mulla ei ole paikkaa tässä valojen maailmassa.
Haluan kuolla. Ansaitsen kuolla.