On miljoonakertaisesti kammottavampaa odottaa pahaa tapahtuvan kuin että se konkreettisesti tapahtuu. Hellsten on kirjoittanut Elämän Lapsi -kirjassaan siitä kuinka ihmiset, jotka ovat tottuneet jokapäiväisiin katastrofeihin odottavat pahaa tapahtuvaksi vielä silloinkin kun se on ohi.
Mutta kuinka järkevää on tuhlata kallisarvoista energiaa? Siitä olisi hyvä kasvaa pikkuhiljalleen eroon ja niin lopulta tapahtuukin -tajuamisen kautta. Kun ymmärtää elävänsä pelossa, siitä pääsee eroon.
Mielellä on paljon voimaa ja jos etsii ongelmia, niitä myös löytää. Mutta esimerkiksi meditoimalla voi kurkottaa kohti parempaa mielen alaa. Itse olen ladannut positiivista energiaa koruihin. Ja teimme eräässä taide ryhmässä tulevaisuus -kartan ja tunnen sen olevan hyvin voimakas.
Tästä kirjasta... Nimittäin olen törmännyt siihen ainakin joka toinen kerta käydessäni kirjastossa ja aina luin sen takakansi tekstit ja jokaisella kerralla luettuani lauseen
"Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?" laitoin kirjan kettuuntuneena hyllyyn ja ajattelin että "haista sinä vittu."
Mutta nyt oli sitten pakko lainata se. Uskon että kirjoilla on tapana kutsua ihmisiä silloin kun ihmisen olisi hyvä lukea kirja ja siksi en menekkään kirjastoon ikinä minkään suunnitelman kanssa.
Minulla on ollut hulvattomia pelkoja, kuten että katson eräänä aamuna peiliin ja huomaan että minulta puuttuu raaja tai että minussa on ammottava haava.
Hyi.
-Raven.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
DEAD
"On miljoonakertaisesti kammottavampaa odottaa pahaa tapahtuvan kuin että se konkreettisesti tapahtuu."
VastaaPoistaAivan. En meinannut millään tulla ymmärretyksi, kun yritin selittää hoitajalle, että pelkään oikeastaan mielikuvitustani. Minut on kasvatettu uskomaan demoneihin (ja tietysti ensisijaisesti jumalaan), jotka sitten myöhemmin olen yrittänyt järkeni voimalla kumota. Vaikka usko on kadonnut, pelko on jäänyt. En varsinaisesti kuvittele, että joku kävisi oikeasti kimppuuni, mutta se jatkuva pelko siitä, että niin voisi käydä, on raastavaa. Koko ajan on se tunne, että joku seisoo vieressä hengittämässä niskaan, vaikka tiedänkin, ettei siinä ketään ole.
joskus sen jälkeen kun pelon aihe esim on jo poistunut jäljelle voi jäädä "pelon pelko". kun on kasvanut käsikädessä pelon kanssa ja tuntenut sitä joka päivä, kun aihe poistuu niin negatiivisten tuntemusten muisto jää ja jo uhka siitä että joutuisi tuntemaan niitä uudelleen aiheuttaa uuden pelon synnyn. O_o
VastaaPoistasiitä kai pääsee eroon, mutta prosessi voi viedä kauan, varsinkaan jos ei pysty puhumaan kenellekään niistä asioista jotka aiheuttivat alkuperäisen pelon.