Veljeni Suljetut Tunteet.

Tänään kävin kotona. Veli kaipasi minua sinne, luultavasti sillä S:ltä on taas loppumassa pinna ja äiti ryyppää, mutta sillä tekosyyllä, että Nocturnal Depressionin levyni saapuivat odotuksen palkinnoksi.
Ja hän on taas tehnyt uusia mahtavia kappaleita. Hänellä on monta singleä valmiina ja yksi kokopitkä tuloillaan. Hänestä tulee toivon mukaan vielä tunnettu underground väen keskuudessa. Uskon ja toivon niin.
Huomasin hänestä, nyt kun en enää pidä hänen seuraansa sietämättömänä, piirteitä, joita olen löytänyt itsestänikin.
Hän piilottaa tunteensa vitsailemalla, naureskelemalla ja kiroilemalla. Hän on tehnyt sitä jo kauan. Tunteet tulisi käydä läpi, sillä myöhemmässä elämässä tuo vahingoittaa häntä luultavasti erityisesti. Paljon enemmän kuin mitä vahinkoa se nyt käsiteltynä tekisi.
Toisen samankaltaisuuden, mikä pisti silmään, oli hänen ihmisvihansa ja kuvotus mielisairauksia ja heikkoutta kohtaan. Hän haluaa muuttaa erakoksi joko metsän keskelle tai saarelle, koska ei siedä ihmisiä. Mutta vaikka hän pääsisi ihmisongelmastaan eroon, hän ei koskaan pääse itsestään eroon. Psykologini sanoi, että muihin tutustumalla tutustuu myös samalla paremmin itseensä, ehkä veljeni pelkää muiden paljastavan hänessä piilevän sekopää-geenin, kun äiti juo, minä viiltelen ja S on muuten vaan hullu.
Hän kertoi, että oli ollut hereillä kaikkina niinä yöinä, kun olin itkenyt. Mietin, että kaikkea hänkin on joutunut kestämään ja se satutti minua. Hän ei todellisuudessa olisi ansainnut minun hulluuttani.
Miksi hän ei sitten tehnyt mitään? Kysyi eräs, jolle kerroin. Niin kuin mitä? Mitä veljeni olisi muka voinut tehdä? Mitä muuttaa? Veljeni oli pieni ja luultavasti peloissaan. Hän ei ollut tottunut näkemään minua niin heikkona sitäpaitsi jos hän olisi yrittänyt lohduttaa minua olisin luultavasti käskenyt häntä painumaan helvettiin.
Olisiko hän voinut kertoa minulle etten ole yksin? Ehkä, ehkä se olisi auttanut, ehkä ei. Mutta silloinkin mitä ikinä veljeni mietti noina öinä, jotka olivat pitkiä meille molemmille, hän joutui olemaan miettimättä tuskaa, hänen täytyi yrittää olla mahdollisimman selväjärkinen, kun kaikki hänen ympärillään olivat mielipuolia.

It isn't important how much it hurts.
It matters what you learn from that pain.

Mutta Nocturnal Depressionin levyni tulivat.
Hassua, mutta ihan kuin levyn kansissa olisivat minä ja veljeni. Ei kai se ketään satuta laittaa kansien kuvat tänne, joten tässä ne ovat.

"Minä" Nostalgia -Fragments of a Broken Past -kannessa:



















Ja rakas veljeni Four Seasons to a Depressionin kannessa:




















Huvittavaa.

-Raven.