Siivosin vähän vanhoja blogimerkintöjä. Olen pitkään halunnut pitää jokaisen merkinnän blogissani, sillä ne olivat merkintöjä minusta ja tunteistani silloin kun en muistanut miltä tuntuu tuntea vain yhtä tai paria tunnetta kerrallaan. Blogini oli hiljainen sotahuuto jonka oli tarkoituksena kertoa minulle että saan tuntea tunteeni ilman että se leimaisi minua jotenkin. Samalla sain järjestettyä jotkin tietyt hetket ja tutkin taakse jättämiäni tassunjälkiä.
Mutta nyt on muutoksen aika. Ensinnäkin en halua tai tarvitse enää vanhoja tassunjälkiäni, on tullut kesä ja se sulattaa jään, samalla katoaa tassunjälkeni. Mikäli tarvitsen kipeästi apua, olen päättänyt kirjoittaa yksityiset tuntemukseni päiväkirjaan. Silti tämä blogi yhä kertoo elämän synkkyydestä, ero on vain siinä etten kerro teille kaikkea. Joskus hiljaisuus kertoo enemän kuin tuhat sanaa ja jos tunnette minut tiedätte tarpeeksi. En tunne oloani miellyttäväksi kirjoittaessani julkiselle palstalle syvimpiä tunteitani. Toivon teille rauhaisaa viikkoa. -Raven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti