Incomplete and all alone.

Vihaan ihmisiä. Vihaan niitä, jotka asettaa säännöt ja kertoo mikä on oikein ja kuinka väärässä minun menetelmäni on. Mikä oikeus niillä on kertoa että mä olen niin väärässä?
Katsoin eilen Edward Scissorhands leffan. Mulla ei ilmeisesti enää ole sydäntä, kun en itkenyt kertaakaan. Tai mua ei vaan kiinnostanut. Tietysti Edward jää yksin, kun se on erillainen eikä mahdu niihin sääntöihin, joita muut asettaa.
Multakin kai puuttuu jotain. Mulla on kädet, mutta joku mussa on vialla.
Mun rakkaimmat aina kuolee tai jättää mut. Loppupelissä mulla ei ole ketään, kuolen 23 vuotiaana yksin. Tai sitten muutan siihen linnaan, missä Edward asustaa ja me voidaan istuskella siellä kahestaan. (pako todellisuudesta..)

Antisocial

Ystävyys suhteeni kärsivät kyvyttömyydestäni kohdata todellisuus. Haluaisin vain hukuttaa itseni musiikkiin ja unohtaa se että synnyin joskus.
Mutta pelkään menettää ystäväni. Jos ystäväni on valo, niin mulla on tarve tietää että valo on olemassa, mutta kuitenkin mielummin piilottelen pimeässä.
En ole pitkään aikaan puhunut kenellekään enkä edes kirjoittanut paitsi vähän yhdelle sivustolle. Pitkään aikaan en oo kyennyt tekeen muuta, kuin ahdistumaan ja pakenemaan suloisen musiikin maailmaan. Tänään pitäisi nähdä L, kun se kuulema "odottaa" mua niin kovasti. No eikä odota...Ei niiden nolojen synttäreiden jälkeen. Mä olen kamala ystävä. Olisi parempi, jos vaan katoaisin niinkuin onnistuin joskus tekemään. Pimeys kutsuu minua, se on kohtaloni. Mulla ei ole paikkaa tässä valojen maailmassa.
Haluan kuolla. Ansaitsen kuolla.

Valentine's Day.

Olin ystävänpäivän äitin luona.





I guess I got what I deserved. And I deserve a slowly and painfull death. I hope I can help you others feel better. I'll never again be happy.

-Dir En Grey - Ain't Afraid to Die-

the way that we walked together back then is lost
yet always we were walking, someday shall I meet with you?

atop the gently sloping hill, the snow slowly falls I understand that I cannot reach you, yet
in your room, a single flower of the kind that you loved, is now...

the day of last year's final snow a promise firmly exchanged
when I remembered, it started to melt, and spill from the palm of my hand

atop the gently sloping hill, the snow slowly falls I understand that I cannot reach you, yet
in your room, a single flower of the kind that you loved, is now...

all alone by the window, just staring at the snow, while I remember you
through the glass, I recall you, and give you a final kiss...

hey smile don't cry anymore
from here on, always, I'll be watching you

atop the gently sloping hill, the snow slowly falls I understand that I cannot reach you, yet
in your room, a single flower of the kind that you loved, is now...

Facing my fears.

Taas väsyttää eikä tajua mistään mitään. Väsyttää niin tautisesti että se on ihan helvetillistä. Tuntuu ihan hyödyttömältä. Bilsan koekkin meni päin helvettiä ja on ihan kamala olo.
MIKSI? Argh! Miksei mikään voi onnistua?!
Hmm...Mutta hyvä asia on se että ei oo koulua, kun vasta keskiviikkona, mutta siinäkin on huonot puolensa; ei näe ihmisiä, on liikaa aikaa miettiä ja masentua. Mun elämä on niin yksinäistä, että voisin tappaa itseni eikä kukaan huomaisi. Ja pelkään yksinäisyyttä.
Asiasta kukkaruukkuun. Nimittäin mitä meninkään tekemään? Kerroin opolle että jännitän luokan edessä esiintymistä, opo käski mennä terkkarille. Ajattelin zombimaisesti: "mm...mikäs siinä..." ja tein työtä käskettyä, terkkari käski mennä psykologille ja nyt mulla on torstaiks aika. Sitten se iski: mitä mä menin tekemään?!
Toisaalta tää on ihan hyvä juttu. Mulla on ollut paniikkihäiriöö ja vaikka mitä hoitamatonta menneisyydessä. Joskus sain hengenahdistusta vain julkisten paikkojen ajattelemisesta ja sen takia lintsasin ennen paljon. Olisi kiva puhua ammattilaiselle.
Mutta en tiedä tulenko toimeen tuon kanssa. Epäilyttää.
Ja pelkään muutoksia. Olisi vissiin kiva, jos en melkein pyörtyisi ennen luokan edessä esiintymistä. Mutta mua kammottaa ajatella että "entä jos niin tapahtuisikin?" mitä tämän kaiken takana on..? Tiedän vain tämän totuuden, mikälainen se toinen on..? -luulisi että se olisi virkistävän mukavaa. Kaippa mä selviän.
Uneksin aina muutoksesta, mutten ikinä rohkene ottaa askelta eteenpäin. Sillätavoin päädyn yleensä etsimään turvaa kaikenlaisista epäterveellisistä asioista.
Mietinkin että antaakohan se mulle pillereitä? Ne kuullostaa hyvältä idealta, mutta mulle pillereitä? Mä kuitenkin päätyisin väärinkäyttämään niitä.
Hurtful Words. Pelkään arvostelua. Säikähdän helposti sanoja ja nimittelyä, vaikka se onkin hieman naurettavaa, koska kaippa mun olisi pitänyt tottua siihen jo, ekö niin? Koska muahan on haukuttu ja nimitelty eskarista asti.. Muttakun se kai sattuu, koska mä en pidä itsestäni. Mä olen aina tiennyt että mussa on jotain vikaa.
Seppo sanoi mulle justiinsa että mä olen anorektinen. No en ole. Miksi pitää sanoa jotain tuommoista? Mä syön ja mä syön paljon, okei? Ja mä olen läski. Possu. Joten miksi pitää sanoa jotain tuommoista? Kaikki painoon liittyvä on niin....Julmaa.

(Cyanide!)
(Drink the cyanide!)

This is the hand that will blind your eyes and split your spine
This is the blade that'll visit your flesh and release the wine
(Play!)
You play with toys that have triggers
and you hear how the lead moves near
(Play!)
You play with razors and it hurts, it hurts
As you face your fears

So face the dark and I'll teach you about fire in the blink of an eye
(Now drink the cyanide!)
The worlds collide and you know it's pure filth that I hide

On these plains there's a burning ruin that must be found
On these plains there's a demon that sleeps, It must be unbound
(Run!)
You run for the borders where epistles burn in the arms of man
(Run!)
You run among bodies and they scream, they scream to bite God's hand

So face the dark and I'll teach you about fire in the blink of an eye
(Now drink the cyanide!)
The worlds collide and you know it's pure filth that I hide
So face the dark and I'll teach you about fire in the blink of an eye
(Now drink the cyanide!)
The worlds collide and you know it's pure filth that I hide

(Now drink the cyanide!)
(So face the dark and I'll teach you about fire in the blink of ...)

When the dark does what the dark does best, It's darkness!
Let the dark do what the dark does best, Let there be darkness!

So face the dark and I'll teach you about fire in the blink of an eye
(Now drink the cyanide!)
The worlds collide and you know it's pure filth that I hide

Pressure can kill?

Maailma vaikuttaa taas mustemmalta kuin aiemmin. Haluaisin olla taas 14 vuotias, vaikka olin jo silloinkin rikki ja sekaisin, ei ainakaan ollut niin paljon vastuuta. En halua olla aikuinen. Vastuuta ja lisää vastuuta.
Pakko hankkia kämppä ja äkkiä! Se olisi ihanaa.
Mulle vaan valitetaan ja huudetaan, niinkuin ei jo valmiiksi hajoisi paineen alla. Ja helvetin ystävänpäivä lähestyy uhkaavasti. Oon niin yksin...mitä jos mä oon yksin ystävänpäivänäki? Kun vissiin oonkin. Pelottaa niin paljon...mitä jos ystävänpäivästä tulee samanlainen ku juhannuksesta ja joulusta? Mitä mä teen...?

Ärsyttää ihmiset, jotka valehtelee päin naamaa! Tiedän hyvin etten ole kaunis, tai mukava.

I hear the silent whispers,
Darkness still upon me,
All those empty words
from the buried heart

I don't know where fear ends
and where hate begins,
It's all the same to me,
Life is falling apart

Hand in hand...side by side
I walk with fate in the night

The red fluid of life is flowing right along my arms,
I feel the sweet blade diving deep inside,
This moment I've been waiting for so long a time,
when I know the last cut will be for my life

I've looked through the eyes of pain
and seen the smile of death
I've wandered in the shadows of my fears

The feathers of a white dove
were stained by darkened tears
The final tune is soon to be played

Hand in hand...side by side
I walk with death in the night


Aagh!! Bilsan koe on huomenna, enkä oo lukenut!! Meidän bilsan opettaja on Saatana. -_-
Häiritsee olla tämmöinen vitun läski. Ja ruma. Epäonnistunut. Inhottava. Pitäisi olla ainakin 10 kg laihempi.
Ja aina huutamisen välistä äitikin valitti "syö sitä syö tätä ootko syönyt tänään miks sä et syö mitään?" JUMALAUTA!
Oli kiva nähdä äiti, vaikka se olikin hiprakassa ja ottamassa "viimeistä lasia". Olisin halunnut jäädä, mutta en jaksanut enää, kun se vaan huuti mulle ja valitti ruuasta, tupakasta ja kaikesta mahdollisesta.
Mulla on aina ollut vähän vaikea puhua ruuasta. Sitten en vaan jaksanut. Taidan olla aika kamala ihminen? Kaikki olisi paremmin jos vaan kuolisin. Mun nimi pitäisi olla "tyttö, joka ei osaa tehdä mitään oikein". Mitä ikinä teenkään se on aina jonkun mielestä väärin, enkä ikinä osaa miellyttää ketään vaikka kuinka yrittäisin.
Loppuisipa nuha. Huono olo.