Vihaa ja verta.

Tässä on runo, jonka keksin eilen yöllä.

.VIHAA JA VERTA.

Ja näin minut heitettiin maailmaan,
keskelle ei mitään.
Tyhjät, epämuodostuneet kasvot tuijottavat minua
Ja täällä makaan yksin,
haavoitettuna.

Haluan liikkua ja puhua, mutta olen
pieni ja rampa.

lääkäri kantaa minut äitini syliin
ja hän kuulee heikot sydämmensykkeeni
kauhusta vapisten.
"Hyi Helvetti miten ruma ja tyhmä olento!"
Äiti kiljuu inhoten ja heittää minut sairaalan lattialle.

Vastasyntyneenä ja vertavuotavana itken kohtaloani.
Verilammikosta ja vääntyneestä selkärangasta näen tulevaisuuteeni.
Tuhat vuotta yksin, minä kasvan vahvaksi.

En syntynyt koiraksi, synnyin linnuksi,
olen vapaa, rikkimennyt ja hylätty,
minulla ei ole mitään menetettävää.

Tuo sikiö oli sinun virheesi,
mutta annan sen anteeksi
sillä tästä alkaa tulevaisuuteni.