why do you allways want something else when I could give you all I have?

Täällä taas. Tällä kertaa dataan kämpillä, ystävä on poissa ja täällä olen ainoastaan minä ja koira joka kipeästi kaipaa lenkkiä. Asiat ovat menneet hyvin ainakin päällisin puolin.
Mulla ei ole ennen ollut koiraa. Parin viikon ensivaikutus oli etten koskaan enää halua nähdä yhtä ainuttakaan koiraa elämäni aikana. Tuo koira jarrutti sydämmeeni ja jätti kuitenkin jäljet, jotka eivät ikinä lähde. Koirat kaipaavat hoivaa, huomiota, rapsutusta ja sitten sillä on nälkä ja sitä pitää viedä pihalle ennenkuin lähtee kouluun ja koulun jälkeen ja sitten vielä kun on pimeää ja kaiken tuon välillä se kerkiää tuhota paikat, sotkea ja pitää niin kovaa ääntä että pää hajoaa. Toisin sanoen se todellakin on ihmisen paras ystävä.
Minua vain pelottaa. Minua pelottaa se miten onnelliseksi tuo pikkuinen minut tekee, tuo koira on valo pimeydessäni.
Ystävällä on mennyt ihan hyvin, hän ei laihduta, ellei laihduta salaa, hän syö. Mutta hän käy yhä pro-ana sivuilla. Nuo sivut tekevät minut lapsellisen mustasukkaiseksi. Tuntuu kuin hän kurkottaisi kaukaisuuteen vaikka minä olen ihan tässä.
Minäkin olen syönyt. Jopa jäätelöäkin ja yhtenä iltana hampurilaisen. Kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tajusin että syöminen avasi sisäisiä patoja ja olen saanut flashbackeja tajuttomasti. Se tekee kipeää. Oli todella vaikeaa syödä JA olla viiltämättä. Se oli sietämätöntä. Tuntui kuin ruoka olisi pahin viholliseni, mutta todellisuudessa minä olen pahin viholliseni.
Kävin terkkarilla, kuukautiset ovat yhä kadoksissa. Sain ajan Psykologille.
Äiti kävi täällä. Se oli räkäkännissä ja isäpuoli ja möhömaha oli sen mukana. Koira oli peloissaan ja ystävän silmistä näkyi järkytys, kuin hän olisi vasta tajunnut että tämmöinen on arkea minulle.
Äiti rupesi nenäkkäästi ja ylpeänä haukkumaan homoseksuaaleja, jolloin minulla napsahti. Ajattelin että tälläkertaa et loukkaa minua ilman taistelua. "Mikä vika lesboissa on?" Kysyin. Äiti tuijotti minua silmät levällään raivosta. "Oletko sä sitten lesbo?" Äiti kysyi. Aluksi säikähdin, mutta sitten sanoin nyt vihaisena "Kyllä" Ja tunsin itseni ylpeäksi. "Mi-mitä?! Mitä sä sanoit?!" Äiti kiljui ja veti minua hiuksista. Sitten se alkoi räyhäämään kaikille. Ja ilmeisesti lähti juomaan lisää ja sitten meni räyhäämään isän luokse.
..........


Ai niin. Olen ihastunut.