Sitaatti Hetki - Tragedia.

Kyllä vain, rakastan sitaatteja. Seuraavat ovat lainattu Anthony de Mellon Havahtuminen -kirjasta sekä lisätty vähän omia ajatuksia.

Intialainen nunna lähtee retriittiin. Kaikki yhteisön jäsenet sanovat: "Voi, me tiedämme, että se on yksi hänen päähän pinttymistään. Hän osallistuu jatkuvasti kaikenlaisiin työpajoihin ja retriitteihin, mutta ei hän ikinä muutu."

Nyt käy kuitenkin niin, että sisar muuttuu juuri tässä tietyssä terapiaryhmässä. Hän muuttuu; kaikki huomaavat eron ja sanovat: "Olet tainnut todella oivaltaa jotakin!" Hän on muuttunut ja ero on nähtävissä hänen käyttäytymisessään, kehossa, kasvoillaan. Niin käy aina, kun tapahtuu sisäinen muutos. Se näkyy aina kasvoilla, silmissä, kehossa.

No, sisar palaa yhteisöönsä ja koska ennakkoluuloisella yhteisöllä on hänestä lukkoon lyöty käsitys, se katsoo häntä edelleen tuon ennakkoluulon läpi.

Yhteisön jäsenet ovat ainoita, jotka eivät näe hänessä tapahtunutta muutosta.

He sanovat: "No, hän vaikuttaa hiukan piristyneemmältä, mutta odotetaan vain, kyllä hän on kohta taas masentunut."

Ja muutaman viikon kuluttua hän todellakin on masentunut, reagoi yhteisön reaktioon.

Ja kaikki sanovat: "Mehän sanoimme niin; ei hän ole muuttunut." Tragedia on siinä, että hän oli muuttunut, mutta he eivät nähneet sitä ja sisar valitsi mieluiten rakkauden yhteisöön kuin rakkauden itseään kohtaan.

Pahimman laatuista rakkautta on se, kun teette jotakin välttääksenne pahaa oloa. Teillä ei ole sisua sanoa, että haluatte olla yksin.

On osoitettu että aivopesu tapahtuu, kun ihminen omaksuu ajatuksia, jotka eivät ole hänen omiaan, vaan jonkun toisen.

Hassua on, että hän on valmis kuolemaan tällaisten ajatusten puolesta.

Joku on sanonut, että joissain tapauksissa, ihminen kuolee ennen kuin on edes todella alkanut elämään.

Ja yhteisö taas, he eivät katsoneet, eivät kuunnelleet tai vaistonneet.

Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Jos katsotte, ette enää voi hallita elämäänne, jota niin huolellisesti yritätte pitää koossa.

Elämä on kuin nuoralla tanssimista, milloin tahansa voi pudota, mutta on tanssittava, on uskottava.

Hän joka uskoo, on sulavaliikkeinen ja tippuu harvemmin. Uskominen ei ole sama asia kuin herkkäuskoisuus; usko on avoimuutta elämän virralle. Jokainen aamu ihminen on erilainen, halusi tai ei.
"Anishnabegille jokainen auringonnousu merkitsi uutta elämää, uutta ajan jaksoa, joka oli toista kuin eilisen aika."

Kysyisin, Jos Uskaltaisin.

En voi koskaan tietää millainen olen. Voin vakuuttaa itselleni, että pidän joistakin asioista ja voin tehdä asioita, mutta määrittävätkö ne minut? Todistavatko ne loppujen lopuksi mitään?

Ihminenhän osaa jauhaa paskaa loputtomiin eikä paskaa kuitenkaan voi ikinä muuttaa kullaksi.

Voin tutkia menneisyyttäni, sitä tuntematonta myrskyä ja tapahtunutta, mutta leimaavatko ne minut? Eivät minua, ainoastaan sen mitä joskus olin, tuntisinko menneen itseni nyt jos tapaisin?

Viisas ei takerru emootioihin ja illuusioihin, mennettä katson kapealla katseellani enkä edes voi sanoa tietäväni mikä muistoista on todellinen.

Viisas kai eläisi hetkessä, mutta saanko minä koskaan tietää miksi ja minne olen menossa, kuka olen?


 

Muuten... Ill haastoi minut meemiin eikä minua muistaakseni ole koskaan ennen henkilökohtaisesti haastettu, otan tämän vastaan.

Eli mitä ostaisin jos minulla olisi kaikki maailman rahat?

Koska olen vihainen, mietin tällä hetkellä joukkotuhoasetta, mutta jos en nyt kuitenkaan ole tosissani. Sillä olen henkilökohtaisesti ja vakaasti sitä mieltä ettei minulla ole oikeutta alkaa osoitella sormella ketään. Olenko tekopyhä?
Sitä paitsi, tekisikö yksin oleminen minusta onnellisen, tekisikö se minusta onnellisemman jos selvittäisin mikä joissakin ihmisissä minua häiritsee ja pääsisin siitä yli?

Haluaisin ostaa metsän ja hevostilan sekä uuden mustan kynän (MITEN se voi aina loppua kesken?) ...jos olisin mielikuvitukseton.
Vene olisi mukava, jos oppisin soutamaan.
Avaruusalus.... Keskiaikainen miekka.... Dinosaurus.
Öö....Kissan? Koiran? Kunnon teltan? Junalipun?
En keksi mitään mitä voisi ostaa.

nauraisin jos jaksaisin...

..Mutta en jaksa. Flunssa ja olen väsynyt.

Kun olen ollut ihmisten seurassa olen huomannut jotain täysin tarpeetonta. Ihmiset elävät uskossa että heidän elämänsä paranee sillä, että he saavat itsensä näyttämään muita paremmilta. Aika useiden ihmisten elämää haittaa pinnalliset asiat ja ulkoiset paineet. Ihmiset ottavat sokeasti vastaan kiitosta ja imartelua.
Ihmiset käyttävät tuhottomasti energiaa ulkoisten asioiden, kuten ystävien kontrolloimisen ja muuttamiseen. Olen huomannut myös itse syyllistyneeni tähän typeryyteen. Manipulointi on todellakin saanut pääni pyörälle heikolla hetkellä, mutta siitä ei voi syyttää ihmistä, joka on yrittänyt manipuloida minua vaan siitä voi syyttää ainoastaan minua, koska olen ollut vastaanottavaisempi kuuntelemaan sitä toista ihmistä kuin itseäni.
Jos ihmiset miettisivät ensin omia tunteitaan ja sitten vasta sitä mitä toinen ihminen sanoo manipuloiminen ei välttämättä olisi mahdollista.
Toisin sanoen ihmiset manipuloivat itse itseään.
En tiedä, mutta uskon hyvin vahvasti että ihmiset olisivat iloisempia, jos eivät miettisi ulkoisia paineita liikaa.

Musiikkia