Tekeekö Mielenterveysongelma Minusta Huonon Wiccan?

Monilla on mielenterveysongelmia ja monilla on syömishäiriö tai vastaavaa. Mielestäni oksettavan monilla on nykyään syömishäiriöitä. Ja kaikilla tuntemillani noidilla on ollut jonkinlaista ongelmaa. Eräs hyvin läheinen lopetti syömisen teininä, oikeastaan samalla tavalla kuin minäkin, hän ei nähnyt itseään lihavana, mutta halusi kapinoida.
En usko, että mielenterveysongelma tekee ihmisestä huonon noidan. Wicca kunnioittaa elämää, mutta uskon sen tarkoittavan myös että kunnioitetaan elämään kuuluvia asioita, oli asiat sitten ns. "hyviä" asioita tai "pahoja". Vaikeudet kuuluvat elämään.
Ja kun olet päässyt ongelmastasi yli, jokaisen elämässä on muutoksen aika, kuin toukasta perhoseksi, vaikka toukatkin on ihania, sinusta tulee parempi ihminen, vahvempi ja voit sanoa, että olet taistellut elämässäsi.
Inhottavan monet pitävät itseään lihavana. Mielestäni lihavia ei edes ole olemassa, keho on kuin taideteos eikä ole toista samanlaista. Mutta jos sinulla on syömishäiriö, sinun ei tarvitse pitää itseäsi sen takia huonompana noitana tai ihmisenä. Sille voi olla monta syytä, kuten masennus tai jokin traumaattinen asia, joka on tapahtunut lapsuudessa.
Minun ongelmani ei ole syömishäiriö, vaan viiltely, joskus minulle tuli juuri tämän kysymyksen takia siitä huono olo ja syyllisyyteni vain ruokki käyttäytymistäni. Tunnen itseni huonoksi kaikessa, minulla on tajuttoman huono itseluottamus, mikä ei ole yllätys, koska luulen minulla olevan BPD.
Näistä on todella vaikea päästä yli. Sitäpaitsi jokin päänisisällä sanoo, ettei edes halua päästä tästä yli, että miten voisin elää ilman?
Olen yrittänyt purkaa sanoinkuvaamatonta raivoa ja surua liikkumalla, mutta mikään muu ei auta niin paljon kuin se mitä olen tehnyt jo monta vuotta. Tosin yritän parhaani. Aina tulee alamäkiä ja ylämäkiä.
Vaikka olisi elämää kunnioittava ja luontoa rakastava noita, se ei välttämättä tarkoita että samalla kun ottaa rakkaalta elämältä turpiin täytyy olla kokoajan hymyssä suin. Vain kokemalla ja tuntemalla voi oppia ja sanoa että on joskus elänyt.
Siinä kaikki mitä halusin sanoa.


Lähetän paljon rakkautta kaikille joilla on meneillään vaikea kausi elämässä.

-Raven.

My Heart of Chaos is Bleeding Once Again.

Olen uskonut, etten ansaitse rakkautta. Ehkä en, kaikki todisteet viittaavat ainakin siihen, että minua on mahdoton rakastaa. Niin olen tyytynyt yksinäisyyteen.
Uskoin monta vuotta rakkauden, ilon ja onnen olevan itsepetosta. Sanotaan, että jos jokin on vaikeaa se sivuutetaan väittämällä sen olevan mahdotonta.
Järjen laissa kaikki on joko mahdotonta tai mahdollista.
Minun sydämmeni ei ole järkevä. Sydämmeni on kaaosta ja kaikki eri tunteet repivät sen kappaleiksi.
Kärsin ikuisesti tässä surun ja tuskan maailmassa.
Kun torstaina aloin hieman uskomaan rakkauteen, petyin hieman tunteisiini. Kun olen huutanut jo niin kauan, että minä pärjään yksin. On heikkoa luottaa elämänsä muiden käsiin, mutta silti minä putoan enkä edes jaksa yrittää.
Se oli ainut tapa pysyä hengissä, pitää itse itsestään huolta ja kieltää onnen ja rakkauden tunteet. Mutta jos rakkaus on kielletty minulta, en halua enää elää.

I'm suffering forever
In the end everybody goes away.
Mine is pain and sorrow, all mine.
I'm unloveable, I'm hagalaz, I'm abortion, I'm total insanity.






-Raven.

Taistelevat sudet.

Psykologi kertoi osuvan tarinan intiaanista, joten laitampa sen tänne muistiin, jotten unohda:
Intiaani kertoi tulen äärellä heimolaisilleen, että hänessä on kaksi sutta, toinen hyvä susi, toinen paha susi ja ne kamppailevat keskenään. Eräs heimolaisista kysyi siihen, että kumpi on voitolla. Siihen intiaani vastasi, että se jota hän ruokkii eniten.

Minussa on inhottava puoli, se joka ainaisesti katkerana ajattelee, että minut jätetään, kukaan ei halua olla minun kanssani ja juonii mustia ajatuksia loitsien mustasukkaisuutta mielessäni. Se on todella ristiriidassa toisen puoleni kanssa, joka uskoo vapaaseen tahtoon ja tietää, että jos joku haluaa mennä, on mentävä. Näiden kahden puolen lapsena on syntynyt se puoli joka valehtelee kirkkain silmin ja väittää ettei välitä paskan vertaa siitä kulkeeko joku vierelläni vaiko ei. Ja nämä kaikki kolme satuttavat sydäntäni, koska en osaa päättää mitä ruokin eniten. Elämäni tosin on ruoskinut välittävää puoltani niin että se vuotaa verta, haluaisin niin kovasti siitä eroon. Haluaisin välittää ihmisistä sillä tavoin etten vaikuta liian tunkeilevalta enkä taas liian poistyöntävältäkään, olisimpa kehittänyt jonkin puolen, joka kulkee kaunista keskitietä. Mutta minua ei ole siunattu niin kauniilla luonteella.
En minä haluaisi olla tämmöinen. Anteeksi.

Olen taas ihastunut Dir en Grey nimiseen japanilaiseen bändiin. Tässä eräs heidän live keikka, rakastan tätä kappaletta:



Raven.

Jotain mitä on vaikea ymmärtää...

Hihat ylös hän sanoi. Niinkuin se muka kuuluisi sille. Hitto. En minä yritä peitellä yhtään mitään, mutta tuskin minä vittu lyhythihaisella täällä pyörisin ja oikein näyttelisin ranteitani. Koska tiedän miten kivuliasta on nähdä että ystävään sattuu, tai on joskus sattunut. Se on kiusallista, koska mikä ei ole minulle niin suuri juttu on jollekkin toiselle suuri asia.
Muttakun minusta tuntuu, kuin hän olisi kussut reviirilleni, tunkenut nokkansa minun asioihin. Ja vielä kun N oli kylässä! N on herkkä ihminen, todella ystävällinen ja lämmin. Usein ystävällinen siihen pisteeseen asti, että minulle tulee kiusaantunut olo ja minun on pakko puuhata kaikkea muuta kuin katsoa hänen silmiinsä, etten toteuta toivettani hypätä parvekkeelta alas.
Minä kunnioitan N:ää. Ensikatsomalta hänen ystävällisyytensä voi erehdyttävästi vaikuttaa siltä kuin hänellä olisi huono itseluottamus, mutta todellisuudessa hän tietää missä seisoo ja hän on kokenut paljon surua ja tuskaa. Näen että hänen sydämmensä on vahva.
Mutta takaisin eiliseen iltaan...Pääni on aivan tyhjä.
Kyllä minä olen tiennyt jo jonkin aikaa hän sanoi. Kaduttaa hieman ja hävettää. En tiedä miksi hävettää. Hänen ei olisi pitänyt nähdä, koska hän on yksi syy miksi minuun on sattunut.
Helvetti.
Hmm...Olen ollut tekopyhä, kun olen sanonut "toivottavasti me molemmat päästään tästä yli" ja yrittänyt tukea häntä. Mutta minulle tämä on ainoa tapa laittaa asiat järjestykseen ja en voi sille mitään, vaikka olenkin tekopyhä. Eikö tarkoitus hyvitä keinoja? Yksinkertaisesti hoidan viiltämisellä ihastumiset, vihastumiset, surun ja paniikin. Ja jotta en joutuisi selittelemään pidän pitkähihaisia. Siltikin vaikka kuullostankin tekopyhältä ja itsekeskeiseltä minulla on oikeus tehdä keholleni mitä haluan, minulla ei ole aikomustakaan lopettaa, en vain tunge viiltojani ja arpiani kenenkään nenän eteen, vaikka ainainen pitkähihaisten käyttäminen alkaa kyllästyttää. En ole edes pitkään aikaan käyttänyt hienoja läpinäkyviä goottipaitojani.
Ennen en niin välittänyt näkikö joku, joten minulla on kaappi täynä hienoja läpinäkyviä ja pitsisiä goottipaitoja. Nyt ne ovat käyttämättömiä, koska saan omituista huomiota ranteillani.
Vihaan tunteilua yli kaiken. Psykologi vihjaili varovaisesti että ehkä pelkään tunteita. Mahdollisesti.




-Raven.