Musta tulee vegaani. Pieni hyppy. :) Olen jo pitkään aikonut kasvissyöjäksi, mutta nyt n. viikko sitten päätin jättää kaikki eläinperäiset tuotteet menneisyyteen. Se on ihan helppoa, olenkin aina vihannut lihan syöntiä ja olin tietämättäni lähestulkoon kasvissyöjä silloin kun mulla oli syömishäiriö (söin pelkkää salaattia ja näkkäriä), mutta saanen huomauttaa, että kasvissyöjä ja syömishäiriöinen on kaksi eri asiaa, jos se on oikeasti niin vaikeaa tajuta.
Olen lukenut animalian ja vegaaniliiton sivuja ja kirjoja aina kun on mahdollisuus, mutta mulle ei mee päähän mitä pitäisi syödä ja miten paljon, koska mua ei ole ikinä ennen kiinnostanut ruoka näin paljon, pikemminkin olen yrittänyt kovasti olla ajattelematta kokoasiaa, koska ruuan ajattelu herättää entiset mielisairaat ajatukset eloon. Mutta nyt on pakko lukea pakkausselosteita ja hankkia kaikennäköistä kivaa, jotta luinen kehoni ei mene lopullisesti kasaan.
Miksikö, joku miettii? Ehkä näin koska tunnen syyllisyyttä, toisaalta eläinten teurastus on ihan turhaa ja liian julmaa, ihmiset muutenkin nykypäivänä käyttää ihan liikaa lihaa ja rasvaa ravinnossaan. Ja mieleni jossain sopukassa piileksii suuruudenhullu ajatus, että jos tarpeeksi moni boikotoi lihatuotteita, niiden valmistus lopetetaan jossain tulevaisuudessa. Vaikka en tietenkään mainosta lihaasyöville ystävilleni siitä miten heidän ateriansa on joutunut kärsimään, en halua aivopestä ketään. Enimmäkseen minun päätäni on yritetty kääntää ja perheenjäsenet puhuvat tästä kuin jostain mielenterveyshäiröstä tai vammasta, joten tiedän miltä tuntuu tulla arvostelluksi.
Vegaani ei syö edes kanaa, kalaa(kala-parat!), tai maitoa. Eikä käytä nahka, tai turkisvaatteita. Mulla tosin on nahkatakki ja nahkasaappaat. Mutta ostin ne noin tuhat vuotta sitten käytettynä ja sitä paitsi minuahan ei olisi silloin voinut vähempää kiinnostaa muu kuin se, että ne oli hienoja ja halpoja, joten en myy niitä. Ainakaan vielä.
Mutta olen ollut liian emotionaalinen parin viikon ajan. Olin vähällä alkaa tänäänkin itkemään kesken musiikintunnin, kun laulettiin PMMP:n pikkuveli-kappaletta. Eikö se kerrokkin siitä, että se käy pikkuveljensä haudalla, tulee takaisin kotiin ja sitten se pikkuveljen haamu lueskelee sen kanssa sarjakuvia? Onneksi kuitenkin pysyin kasassa, en missään nimessä suostu itkemään ystävien, tai yleensäkkään kenenkään nähden. Ja huonon olon takia unohdin syödäkkin. Eilen söin ruisleivän eikä ole vieläkään nälkä. Näin tänään Hippiäisen (regulus regulus). Ja jonkun toisen, jota en pystynyt tunnistamaan.
I'm trapped and this world is a big prison.
Olen lukenut animalian ja vegaaniliiton sivuja ja kirjoja aina kun on mahdollisuus, mutta mulle ei mee päähän mitä pitäisi syödä ja miten paljon, koska mua ei ole ikinä ennen kiinnostanut ruoka näin paljon, pikemminkin olen yrittänyt kovasti olla ajattelematta kokoasiaa, koska ruuan ajattelu herättää entiset mielisairaat ajatukset eloon. Mutta nyt on pakko lukea pakkausselosteita ja hankkia kaikennäköistä kivaa, jotta luinen kehoni ei mene lopullisesti kasaan.
Miksikö, joku miettii? Ehkä näin koska tunnen syyllisyyttä, toisaalta eläinten teurastus on ihan turhaa ja liian julmaa, ihmiset muutenkin nykypäivänä käyttää ihan liikaa lihaa ja rasvaa ravinnossaan. Ja mieleni jossain sopukassa piileksii suuruudenhullu ajatus, että jos tarpeeksi moni boikotoi lihatuotteita, niiden valmistus lopetetaan jossain tulevaisuudessa. Vaikka en tietenkään mainosta lihaasyöville ystävilleni siitä miten heidän ateriansa on joutunut kärsimään, en halua aivopestä ketään. Enimmäkseen minun päätäni on yritetty kääntää ja perheenjäsenet puhuvat tästä kuin jostain mielenterveyshäiröstä tai vammasta, joten tiedän miltä tuntuu tulla arvostelluksi.
Vegaani ei syö edes kanaa, kalaa(kala-parat!), tai maitoa. Eikä käytä nahka, tai turkisvaatteita. Mulla tosin on nahkatakki ja nahkasaappaat. Mutta ostin ne noin tuhat vuotta sitten käytettynä ja sitä paitsi minuahan ei olisi silloin voinut vähempää kiinnostaa muu kuin se, että ne oli hienoja ja halpoja, joten en myy niitä. Ainakaan vielä.
Mutta olen ollut liian emotionaalinen parin viikon ajan. Olin vähällä alkaa tänäänkin itkemään kesken musiikintunnin, kun laulettiin PMMP:n pikkuveli-kappaletta. Eikö se kerrokkin siitä, että se käy pikkuveljensä haudalla, tulee takaisin kotiin ja sitten se pikkuveljen haamu lueskelee sen kanssa sarjakuvia? Onneksi kuitenkin pysyin kasassa, en missään nimessä suostu itkemään ystävien, tai yleensäkkään kenenkään nähden. Ja huonon olon takia unohdin syödäkkin. Eilen söin ruisleivän eikä ole vieläkään nälkä. Näin tänään Hippiäisen (regulus regulus). Ja jonkun toisen, jota en pystynyt tunnistamaan.
I'm trapped and this world is a big prison.
