Moni, joita kuuntelen ja yritän auttaa sanovat, että he kaipaavat onnellisuutta. En osaa sanoa tuohon ikinä mitään, koska en muista miltä onnellisuus tuntuu. Sen takia tunnen itseni jotenkin vajaavaiseksi ja oudoksi, mutta en siltikään tajua. Onnellisuus on yliarvostettua. Onnellisuus on ihmisen keksintö. Liitän surun, tuskan, kivun, pettymyksen elämään ja sen takia usein mietin kuolemaa, koska kuolema vaikuttaa iloisemmalta, olen Creature of Darkness, en ole ihminen, olen vain jokin musta möykky, joka sulautuu hienosti pimeisiin nurkkiin. Liitän myös rakkauden ja ystävät onnellisuuteen, mutta kukaan ei ole ikinä rakastanut minua...
Kokemukseni rakkaudesta ovat epänormaaleja, epämääräisiä ja epätoivoisia. Etsin läheisyyttä ja rakkautta vääriltä ihmisiltä ja väärällä tavalla ja teen paljon typeriä asioita vain jotta saisin läheisyyttä. Olen kai biseksuaali, etsin rakkautta naisilta ja läheisyyttä miehiltä. Mutta tottakai mulla on myös mies ystäviä, jotka on ystäviä.

En tiedä mitään termeistä Onnellisuus tai Rakkaus. Rakkaudesta tiedän sen verran, että se itkettää ja sattuu enemän, kuin veitsenisku

En ole ikinä elämässäni sallinut itseni näyttää tunteita ulospäin, tai olen pyrkinyt hallitsemaan ne viime tippaan asti, mun on aina pitänyt olla vahva ja esimerkillinen ja kiltti, ei saa valittaa ulospäin. Vahvuudesta oli kysymys myöskin syömishäiriössäni (ja kontrollista). Halusin lihaksia, vihasin naisellista kehoani. Mulle ei kuitenkaan tullut lihaksia, koska pidin ruokaa heikkoutena, karkkia liian lapsellisena ja suklaata liian naisellisena. Ei saa olla naisellinen, tarvitseva, heikko. En tiennyt että mulla on syömishäiriö ja kun terveystiedon tunnilla oli jotain paskaa syömishäiriöistä kaikki alkoi supisemaan keskenään ja tuijottamaan minua. Pidin luokkalaisiani vainoharhaisina ja minua vain nauratti(vai että syömishäiriö? Kaikkea typerää ne keksii! Hah ha!), ne jo valmiiksi luulivat minua saatananpalvojaksi, niin senkun pitävät minua minä ikinä lystäävät. Miten en sitten joutunut hoitoon? Ei mitään hajua, ehkä olin onnekas, tai sitten olin pulleampi, kuin mitä muistan, muistaakseni mulla oli järkyttävän kokoinen maha, mutta toisaalta mun silmiin oli vaikea luottaa ja toisaalta mun naama näytti pääkallolta, kun hymyilin. Onneksi en joutunut hoitoon. Vihaan lääkäreitä, psykologeja, psykiatreja, neurologeja, opoja, opettajia, sossutanttoja, poliiseja. Aina, kun puhun virkavallalle siitä seuraa ongelmia. Paitsi kerran; silloin, kun äiti otti yliannostuksen.

-Raven.

Music: Blutengel - Hold Me (Just For This Night)

what does happiness mean?

Niin että voisiko joku selittää, kun minä en tiedä? Ihmiset todella usein haluavat olla onnellisia. Minä en tiedä, tai en vain muista miltä onnellinen olo tuntuu.


BTW. tein tunnelukkotestin huvin vuoksi.
Tunnelukkosi (skeemasi) ovat:

Riippuvuus
Tunnelukon voimakkuus:keskivahva

Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.


Ulkopuolisuus
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.


Vajavuus
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.


Hylkääminen
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Kaipaat ja tarvitset muiden läsnäoloa, yksinolo tuntuu vaikealta. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Saatat ajatella, että jos toinen ei ole kanssasi nyt, hän ei kohta ehkä ole kanssasi lainkaan. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Ehkä pidät välillä välimatkaa ystäviisi, ettei heistä tule liian tärkeitä sinulle. Toisaalta saatat vaipua epätoivoon jos tulkitset ystävän ottavan etäisyyttä. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.


Kaltoin kohtelu
Tunnelukon voimakkuus:keskivahva

Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin.


Epäonnistuminen
Tunnelukon voimakkuus:vahva

Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Välttelet vähänkään vaativia työtehtäviä joissa on epäonnistumisen mahdollisuus - mieluumimn pelaat varman päälle. Tämä takaa sen, ettet opi ja kehity työssäsi. Jos pidät itseäsi epäonnistuneena työssäsi, pidät ehkä itseäsi kaikin puolin epäonnistuneena. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.


Tunnevaje
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.


Rankaisevuus
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti.


Emotionaalinen estyneisyys
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti.Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.


Pessimismi
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.


Hyväksynnän haku
Tunnelukon voimakkuus:vahva

Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Pyrit miellyttämisellä siihen, että sinut hyväksyttäisiin tai että saisit tunnustusta. Näin koet itsesi arvokkaammaksi. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Mietit miten muut suhtautuvat valintoihisi. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.


Riittämätön itsekontrolli
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Olet hyvin impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Tylsistyt ja pitkästyt helposti, ja sinusta saattaa tuntua etteivät rutiinitehtävät ole sinua varten. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi.


Kietoutuneisuus
Tunnelukon voimakkuus:keskivahva

Sinusta tuntuu, että olet niin kietoutunut vanhempiisi tai kumppaniisi, ettet enää tiedä kuka itse olet. Sinun on vaikea eriyttää mielipiteesi vanhempien tai kumppanin mielipiteestä, joten yleensä olet samaa mieltä heidän kanssaan. Vaikka olisitkin sisimmässäsi eri mieltä, haluat olla samaa mieltä ja saatat mukauttaa mielipiteesi sopivaksi. Sinusta saattaa tuntua, että vanhempasi tai kumppanisi elää kauttasi, ikäänkuin sinulla ei olisi omaa elämää lainkaan. Et tiedä mitä haluat, mitä tarvitset tai mitä tunnet. Toimit kuten vanhempasi edellyttävät. Jos jättäisit jotain kertomatta vanhemmallesi tai kumppanillesi, tuntisit syyllisyyttä koska se voisi loukata toista. Et ole kyennyt itsenäistymään vanhemmistasi.


Uhrautuminen
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva

Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Saatat pitää muiden mielipiteitä ominasi ja sinusta tuntuu ettei sinulla ole mielipiteitä asioista tai et ainakaan ilmaise niitä suoraan. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää. Uhrautumisen ja alistumisen tunnelukot ovat hyvin samankaltaisia. Alistumisessa motiivina on pelko, uhrautumisessa haluaa välttää syyllisyyttä.

Stop killing the innocents.

Musta tulee vegaani. Pieni hyppy. :) Olen jo pitkään aikonut kasvissyöjäksi, mutta nyt n. viikko sitten päätin jättää kaikki eläinperäiset tuotteet menneisyyteen. Se on ihan helppoa, olenkin aina vihannut lihan syöntiä ja olin tietämättäni lähestulkoon kasvissyöjä silloin kun mulla oli syömishäiriö (söin pelkkää salaattia ja näkkäriä), mutta saanen huomauttaa, että kasvissyöjä ja syömishäiriöinen on kaksi eri asiaa, jos se on oikeasti niin vaikeaa tajuta.
Olen lukenut animalian ja vegaaniliiton sivuja ja kirjoja aina kun on mahdollisuus, mutta mulle ei mee päähän mitä pitäisi syödä ja miten paljon, koska mua ei ole ikinä ennen kiinnostanut ruoka näin paljon, pikemminkin olen yrittänyt kovasti olla ajattelematta kokoasiaa, koska ruuan ajattelu herättää entiset mielisairaat ajatukset eloon. Mutta nyt on pakko lukea pakkausselosteita ja hankkia kaikennäköistä kivaa, jotta luinen kehoni ei mene lopullisesti kasaan.

Miksikö, joku miettii? Ehkä näin koska tunnen syyllisyyttä, toisaalta eläinten teurastus on ihan turhaa ja liian julmaa, ihmiset muutenkin nykypäivänä käyttää ihan liikaa lihaa ja rasvaa ravinnossaan. Ja mieleni jossain sopukassa piileksii suuruudenhullu ajatus, että jos tarpeeksi moni boikotoi lihatuotteita, niiden valmistus lopetetaan jossain tulevaisuudessa. Vaikka en tietenkään mainosta lihaasyöville ystävilleni siitä miten heidän ateriansa on joutunut kärsimään, en halua aivopestä ketään. Enimmäkseen minun päätäni on yritetty kääntää ja perheenjäsenet puhuvat tästä kuin jostain mielenterveyshäiröstä tai vammasta, joten tiedän miltä tuntuu tulla arvostelluksi.

Vegaani ei syö edes kanaa, kalaa(kala-parat!), tai maitoa. Eikä käytä nahka, tai turkisvaatteita. Mulla tosin on nahkatakki ja nahkasaappaat. Mutta ostin ne noin tuhat vuotta sitten käytettynä ja sitä paitsi minuahan ei olisi silloin voinut vähempää kiinnostaa muu kuin se, että ne oli hienoja ja halpoja, joten en myy niitä. Ainakaan vielä.

Mutta olen ollut liian emotionaalinen parin viikon ajan. Olin vähällä alkaa tänäänkin itkemään kesken musiikintunnin, kun laulettiin PMMP:n pikkuveli-kappaletta. Eikö se kerrokkin siitä, että se käy pikkuveljensä haudalla, tulee takaisin kotiin ja sitten se pikkuveljen haamu lueskelee sen kanssa sarjakuvia? Onneksi kuitenkin pysyin kasassa, en missään nimessä suostu itkemään ystävien, tai yleensäkkään kenenkään nähden. Ja huonon olon takia unohdin syödäkkin. Eilen söin ruisleivän eikä ole vieläkään nälkä. Näin tänään Hippiäisen (regulus regulus). Ja jonkun toisen, jota en pystynyt tunnistamaan.

I'm trapped and this world is a big prison.

Äiti lähti sitten ryyppäämään. Oli tuulinen ja masentava päivä. Typerää pitkittää tylsää elämäänsä alkoholilla. Lähdin yhden aikaan yöllä kotiin, kun äitistä ei kuulunut mitään enkä saanut unta. Pelkäsin että se ottaa salaisuuteni puheenaiheeksi, sitten kun ilmestyisi viiden aikaan aamulla, jolloin olisin liian väsynyt pistämään vastaan. Se oli itsekästä, lähteä nyt tuommoisen takia. Mutta niin tein. Pitää käydä tänään katsomassa onko se vielä elossa. Tajusin että meidän suvussa kulkee huono itseluottamus. Äiti hankki semmoisen luuserin miehekseen, koska näkee itsensäkin luuserina. Väsyttää.

Nebelhexe - Underworld
Blutengel - My World
Harhakuvitelmaa - Erään Ihmisen Tarina

-Raven.

Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo

Tänään iski jokin paniikkikohtauksen tapainen. Ei voinut hengittää. Tuli elävästi mieleen ne kaikki paskat vuodet, kun olin masentunut ja sain paniikkikohtauksia joka päivä, ainakin joka päivä, kun uskalsin yrittää elää kuten normaali ihminen. Se oli syvältä.
Ja sitten olin niin pihalla kaikesta että jätin sormen enkunluokan oven väliin ja ainakin kolme ihmistä oli todistamassa, kun Raven on nolo itsensä. Onneksi en kilju, kuten useimmat naiselliset olennot, totesin vain että "ai saatana" ja otin sormen mukaani vessaan.
Joku kiltti outo ihminen tuli kysymään että olinko kunnossa. Outoa. Hienoa. Sillä taisi olla hyvä itseluottamus ja oli jotenkin harmoniassa itsensä kanssa. Mä en kykenisi puhumaan jollekin, joka tekee jotain noloa, koska ajattelisin sen omalle kohdalleni ja minuakin alkaa nolottamaan. Sen vuoksi en osaa oikein sanoa mitään, jos joku puhuu masennuksesta, niinkuin en kyennyt sanomaan mitään lohduttavaa, kun näin ystävälläni tuoreet viiltojäljet. Mutta nykyään ehkä voisin puhua itsensäsatuttamisesta (self-injury) "apuatarvitsevan" kanssa, koska olen saanut siihen tukea ja informaatiota nettiystäviltä. Mutta miten päädyin kirjoittamaan viiltelystä..?
Höm..Mulla ei ole aikaa kirjoittaa enempää, pitää mennä tiskaamaan sunmuuta.
Ciao.

Jatkoa...Pitää ostaa matalapohjaiset kengät...Nuo nykyiset kengät ovat hengenvaaralliset lintutarkkailussa, paitsi citylintujen tarkkailussa. Myöhästyin justiinsa linkistä, kun lensin tyylikkäässä kaaressa noilla 10 cm koroilla. Mitenköhän maailman kömpelöin ihminen selviytyy metikössä 10 cm koroilla? Ei selviydy. Kuolen. Mutta ihan hyvin, jos olisi paremmat kengät, mutta nuo on ainoat ehjät. Argh. Lainasin kirjastosta kirjoja. Sain vihdoiki maksettua laskut, jotka on varmaan 2 vuotta vanhoja. Kun olin masentunut mikään ei onnistunut, ei edes herääminen ja kirjastolle kävely. Voi sitä onnea, kun pääsee pläräämään loputtomiin kirjoja, jotka on ilmaisia. :') ...Ainakin siihen asti, kunnes unohdan taas palauttaa ne ja unohdan maksaa laskun....
Lainasin toiseksi lempi kirjani: Virgin Suicides. Ykkös kirja on Brother Wolf -A Forgotten Promise. Sitten lainasin Julia Bellin Ahmatin joka kertoo syömishäiriöistä. Tuttua tekstiä, mutta en kommentoi, se oli vain järkyttävä ja tavallaan osuva. Rikkinäinen ihminen ei osaa löytää kultaista keskitietä. Tai sitten ei vain halua löytää kultaista keskitietä, haluaa vajota alemmas. Carmenin äiti oli kunnon kusipää. Mutta siis en omaa syömishäiriöitä käytöstä, oli ennen, mutta ei ole. Luulisi siis että tietäisin jos mulla olisi. Tai siis ei sitä aina tiedä, mä en tiennyt silloin että sillä tavalla. Mutta nyt tiedän. Unohdan joskus syödä, sen takia olen vahingossa alipainoinen, en tahallani.... Juu...No... Sitten odotan pääseväni näihin käsiksi:
Viimeinen ratkaisu? - Tarja Hesikainen
Mikä minun on? - Solie Helminen
Lintuharrastajan opas - Pertti Koskimies
Eläinystävällisen kuluttajan opas - Karin Gunnarsson

Olen huolissani ystävästäni, joka vaikuttaa vain vajoavan alemmas. Tuntuu hyödyttömältä. Olen aina väsynyt ja tuntuu kuin kävelisin mustassa vedessä.
Aina toisinaan mä haluan kuolla. Se on semmoinen tunne. Tänään se tunne on hieman vahvempi kuin yleensä. Mä en ikinä uskonut tunnustavani tätä jollekin saamarin blogille, mutta tässä sitä mennään. Mä olen epä onnistunut taas kerran olemaan hyvä ystävä. Aina menetän ystäväni. Aina. Ikuisesti. Se että tiedän tuon, ei lohduta, pahentaa kaikkea, lisää synkkyyttä. En osaa olla niinkuin muut. Mieleni on liian synkkä, kaikki muistoni on liian surullisia, olen ujo. Musta ei ole mihinkään. Ne muut hymyilee, niillä on hauskaa. Tai sitten ne on hyviä näyttelemään iloista. Munkin pitää oppia. Tai siis osaan tavallaan, koska jos joku kysyy miten mulla menee en tietenkään vastaa että "paskaa, niinkuin yleensä." vaan virnistän jotain hymyntapaista ja vastaan, kuten ihmiset yleensä. Mutta silti. Varsinkin tämä viikko on mennyt niin päin helvettiä... En osaa olla sosiaalinen, sanon kai aina jotain väärin, tai väärällä tavalla, koska ihmiset ei pidä musta, huomaan sen niiden naamasta. Sattuu, perkele. Olen yksinäinen.

Tyttö makasi kylmällä lattialla. Hänen päänsä huusi hänelle. Kaikki oli niin selvää. Asiat vilahtelivat hänen silmiensä edestä ja hänen korvansa olivat täynnä ääniä. Olkaa hiljaa. Hän ajatteli keskittyneenä ja huomasi pitelevänsä teräesinettä. Terä välähti ilmassa ja osui tytön ihoon. Valkoinen iho aukesi, siniset suonet näkyivät hetken. Sitten punaiset käärmeet hyökkäsivät agressiivisina tytön naamalle, seinille, tytön vaatteille, lattialle. Vau. Tyttö ajatteli lumoutuneena, kun käärmeet luikertelivat ja matelivat kaikkialla tytön ympärillä. Hän ei enää kuullut ääniä, syyttäviä sanoja, ainoastaan käärmeiden rauhoittavan sihinän. Tyttö asettui makaamaan kyljelleen ja kuunteli sydämen lyöntejään. Tyttö ei ollut yrittänyt tappaa itseään. Hän vain halusi että äänet olisivat hiljaa. Eikä alipainoinen tyttö pystyisikään niin jurrissa tappamaan itseään. Hän oli juonut viiniä pullollisen ja kaksi kahvikupillista rommia. Se miten hienosti hän oli osunut lähelle verisuonta oli hetkellisen täydellisen keskittymisen ja vakaan käden ansiota. Tyttö pakottautui istumaan eikä oikein tiennyt miksi. Ääni hänen päässään sanoi viiltäviä asioita, jotka satuttivat häntä ja hän tiesi jokaisen sanan olevan totta. Terä singahti ilman poikki yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes hänen rantensa oli tunnoton ja riekaleina. Sitten hän oli väsynyt ja laski päänsä lattialle ja sulki silmänsä. Ei se ollut itsemurhayritys. Kyllä nyt jokainen luuseri ja tumpelo osasi itsensä tappaa. Tytöllä oli tulevaisuus.
Sitten tyttö nousi ilmojen halki korpin siivillä ja käärmeitä ei enää näkynyt missään. Hän laskeutui lumiselle vuorelle, missä sudet nuolivt hänen haavansa puhtaiksi ja tajusi ettei halunnut enää palata siihen maailmaan josta oli lentänyt pois. Sudet juoksivat matkoihinsa ja tyttö seurasi niitä siipiensä avulla.



-Raven.

Music:
Hagalaz' Runedance - Your World In My Eyes
Hagalaz' Runedance - Where the lonely Souls go

Shall I ever be like him
The brave warrior of the night,
Whose name will be written
In the northern lights?

Eilen äiti käyttäytyi aivan kuin se tietäisi jotain...Se kuullosti aivan vakavata, kun puhui tähän tyyliin: "jos ikinä haluat puhua kahestaan plaplapla...jos sulla on jotain kerrottavaa." Hyvmyilin ja vastasin että "Joo, kiitos." Olin täydellisen järkyttynyt pyörittellessäni asioita päässäni. Olin ihan varma että paljastuin. En tiedä kumpi on kammottavampaa; se että uskoo jonkun tietävän, vai se että ei voi kertoa kenelekkään.
Löysin jo lohtua niin kammottavasta asiasta, että ehkä äiti aloittaa taas juopottelun ja unohtaa koko asian. Enkö olekkin kamala?
Ääni päässäni kiljui että se ei ole osallistunut kasvatukseeni tai mihinkään muuhunkaan elämässäni ikinä ennen, niin miksi juuri tästä asiasta pitäisi puhua? Ja miksi noin vakavalla ilmeellä? Äiti ei koskaan avaa suutaan minulle, jos sillä ei ole ivallista virnettä naamallaan, tai jos se ei kiehu raivosta. Mutta nyt...?
Nytkö alkaa kiinnostamaan, kun tyttö on sekaisin, kun tyttö on psykopaatti..? No anteeksi, että olen psykopaatti. Anteeksi, että synnyin. Anteeksi, kun tuhosin kaikkien elämän, enkä osaa piilottaa salaisuuksiani niin kuin hieno nainen.

Tänään on äidinkielen koe. Pitää tehdä essee Dorian Grayn Muotokuva -romaanista. Valitsin sen ihan umpimähkään ja ajattelin että luen sen vain nopeasti ja kirjoitan siitä jotain, mutta se kirja osasi olla todella yllättävä. Kun Sibyl teki itsemurhan en voinut lopettaa itkemistä.
Tajusin että minussa ja Sibylissä oli jotain samaa ja että vihaan elämää ja ihmisiä.

You've no mother to feed you
or to lick your so deep wounds
nor Earth where to lay your timid crown
You've suffered by your father
and even the Moon lies to you
When she shines...

The seduction of an altar
Is a weakness in her movements of Death
It is a mere vanity of Woman
to delay her midnight ride
Suicide... Midnight ride...

Beautiful dagger you may now leave your case
Wild red tears at the lady's hand
Kissed were her breasts with your sharpened face
Given is now what Love had taken
death and Love, they together danced

Yes, the flames did smile to her
Invited her to their fiery peace
To a funebre dance around a bonfire
Where all Women are naked and alone
Immolating their pride
May they forever ride. Far, in a midnight crime.
Midnight Ride, Suicide, Midnight Ride...

-Raven.

An Autumn Leaf in the Circles of Time

Idean nappasin A Long Way to Nowhere -bloggerista. :)

Musiikkia:

Children of Bodom
Löysin sen kirjastosta teini-iässä. Olin jo pitkään pitänyt raskaammasta musiikista, kuin muut luokkalaiseni ja halusin kasvattaa tietömystäni metal ja heavy musiikista ja niin tein.

Dimmu Borgir
Kyllästyin Children of Bodomiin, koska kuuntelin sitä jokaikinen päivä ja aina ja kokoajan ja halusin jotain synkempää. Dimmu Borgir todella muokkasi minusta sen mitä nykyään olen. Tajusin silloin vahvemmin kuin koskaan ennen, että olin jotain muuta, mitä jokapuolella ympärilläni näin ja kuulin.

Sentenced- Frozen
Olin rippikoulussa, oli kesä.

Moonspell - Wolfheart
Sain tämän lainaan eräältä ihmiseltä, joka arveli minun ihanstuvan siihen ja oli aivan oikeassa. Kuuntelin levyä ihan tajuttomasti ja kun se piti palauttaa oikealle omistajalleen halusin ostaa sen jostain itselleni mahdollisimman nopeasti. Muistan kun mulla oli kuume ja oksennustauti ja olimme muuttamassa uuteen taloon enkä kyennyt keskittymään muuhun, kuin siihen että pääsisin kohta kuuntelemaan Moonspelliä uudestaan. Fernando Ribeiron englannista ei meinannut saada mitään selvää, mutta hänenn äänensä oli jotain ihan uutta. Se oli agressiivista, mutta iloisempaa, mihin olin Shagrathia kuunnellessa tottunut ja Moonspelliä kuunnellessa piirtäminen onnistui ihanan sujuvasti.

Eternal Tears of Sorrow - Chaotic Beaty ja A Virgin and a Whore
Kuulin EToS:ta ensimmäisen kerran kasetilta, johon olin äänittänyt kappaleita molemmilta levyltä, enkä edes tiennyt mikä bändi se oli. Sitten sain lainaan levyjä ystävältä ja tajusin että olin jo pitkään tykännyt näistä levyistä. EToS oli sopivan surullista minun sen hetkiseen mielentilaani, kun siinä laulettiin itsemurhasta sun muusta ja nais laulajan ääni oli aivan magiaa.

Cradle of Filth
Olin aivan ihastunut Dani Filthin kauneuteen ja petin Shagrathia tölläilemällä Dani Filthin pärstää netistä. Pelkäsin No Time To Cry:n musiikkivideota, kun katsoin sen ihan yksin pimeässä, mutta en voinut lopettaa katsomista, koska se oli jotain mitä en ollut ikinä ennen nähnyt tai kuullut ja halusin katsoa ja kuunnella jokaikisen yksityiskohdan, kuin video ja kappale voisi minä hetkenä hyvänsä kadota. Dani Filthin ääni sopi helvettiin, jossa asuin, hengitin ja elin jokaista melodiaa ja kappaletta.

Dismal Euphony
Simply Dead ja Carven. Siinä kappaleet, joita en unohda ikinä.

The Gazette
Ystäväni lähetti mulle biisejä: Taion, Sugar Pain ja Toguro. Rukin ääni oli ihmeellinen ja Japanin kieli oli mystinen. Tämän takia aloin pitämään Japanilaisesta musiikista ja musiikkimakuni laajeni.

Miyavi
Pidin Miyavia omituisena sekopäänä, kunnes vahingossa kuulin Freedom Fightersin, mistä pidin ihan liikaa. Sitten aloin pitämään Miyavin äänestä ja kun olin tarpeeksi kauan kuunnellut biisejä Miyavilta, ei ollut paluuta takaisin. Hänen musiikkinsa rikkoo kaikki rajat ja ihailtavasti sekottaa kaikkea keskenään. Sitä kuunellessa keskittyminen onnistuu parhaiten, sen sanoma on: "kaikki menee ihan hyvin." Se on energistä ja lapsellista.
Ihania kappaleita: Selfish Love, Freedom Fighters, Itoshii Hito, Jibun Kakumei, Senor Senora Senorita, What a Wonderful World, Are You Ready to ROCK? ainakin noi. Miyavilla on aina niin näppäriä lyriikoita ja kitaran rämpyttämistä. :)

Dir en Grey
Kyo ei yritä peitellä kipuaan. Dir en Grey auttaa aina selviytymään kaikesta.


Siihen mitä korvani sulattavat vaikuttaa paljon lyriikat ja kappaleisiin liittyvät muistot ja tunteet. -mulla ei ole lähes ollenkaan hyviä muistoja, mutta kipeitäkin muistoja oppii tavallaan arvostamaan, kun sattuu olemaan minä. - Muita ihan mahtavia bändejä on Morgul, Thy Serpent ja Uhrilehdon Ihmisvihan Eliitti -levy. Children of Bodomin syytä täytyy olla se että pidän nopeasta musiikista. Korvani pitävät myös melodisista soittimista, acustisesta kitarasta ja pianosta. Ja rakastan korvat tappavaa kitaraa ja rummutusta.
Kun kuulin Dir en Grey:tä ensimmäisen kerran pidin siitä vain salaa. Minua hävetti tunnustaa että pidin siitä, koska Kyo on niin emotionaalinen. Olin tottunut raakoihin laulajiin, Kyo oli liian pehmeää, sen laulu kuullosti aivan itkemiseltä. Kyo aivan oikeasti laittoi kaiken peliin eikä sitä edes hävettänyt, vaan teki kaiken ihan pokkana. Mietin että "Se on mies, joka käyttäytyy, kuin akka, jolla on kuukautiset!" Vaikka tiedän, että naisten ja miesten tunteissa ei ole mitään eroa. Tuommoiset ajatukset ovat yhteiskunnan ja isäni valheita. Se oli vallankumouksellista ja muutti paljon tapaani katsella omia tunteitani.

Paljon on tapahtunut sellaista, mitä en haluaisi kirjoittaa. Mutta mun blogi, joten kirjoitan mitä lystään. Nyt suomeksi, vaikka enkku on kätevämpää, kun asun Sepon luona ja se ei ymmärrä englantia (möhöhö). Kaikki kolme jotka täällä asuu käyttää samaa konetta, joten pitää vain toivoa ettei se tajua että tämä on mun blogi. Toisaalta mitä väliä sillä on kun en ikinä kirjoita mitään kauhean paljastavaa..? En tiedä.
Mä en haluaisi että kukaan lukee tätä, mutta kuitenkin kirjoitan. En haluaisi että kukaan lukee tätä, koska asiat joita ajattelen ja joskus sanon ääneen herättää ihmisissä typeriä reagtioita, kuten sääliä ja muuta tarpeetonta. Toivoisin ihmisten miettivän aivoillaan.
Pääsin psykologista eroon. Kun valehtelin sille. En olisi halunnut. Joskus musta tuntuu että tarvitsen ammattiauttajaa, koska mulla ei ole hajua miten auttaisin itteäni, mutta aina kun mulla olisi mahdollisuus ammattiauttajaan, tai minkälaiseen apuun tahansa, käyn etäiseksi. En pidä siitä, että puhun ääneen mitä ajattelen, vaikka usein teenkin niin, mutta oikeastaan usein myös pidän sisälläni asiani. Psykologit ei puhu itsestään, tai ilmaise omia tunteitaan, se on niiden työtä. Se kai auttaisi mua ihan oikeesti ja nyt pännii kun taas heitin tilaisuuden hukkaan. Mua inhotti, niinkuin aina alussa, juuri se miten ne käyttäytyy niinkuin ei olisi ihmisiä ollenkaan. Jos olisin puhunut olisin tottunut, mutta halusin vaan tilanteesta pois. Pois kasvotusten semmoisen kanssa, joka tuijottaa ja yrittää säälittävästi piilottaa sen miten sitä ei paskaakaan kiinnosta mitä mä sanon ja sitten rustaa paperiin jotain. Ajattelin että tämä sitten tästä. Mulla on psykologi, nimittäin paperia ja kynä. Inhottaa. Minä inhotan itseäni. Sosiaalisuus ei suju. Pidän kaikkia valehtelijoina ja oon kokonaan unohtanut miten ihmiset normaalisti käyttäytyy. Multa jatkuvasti kysytään oonko mä masentunut? No en MINÄ tiedä. Minä tiedän vain sen että oon yksinäinen, turhautunut, peloissani ja surullinen, kuten yleensä, joten kai se on normaalia, mitä muutakaan? Kai tätä kutsutaan normaalitilaksi. Mitä sitä valittamaan?
Ja en jaksa puhua itsestäni. Inhottaa olla itsekeskeinen ja käyttäytyä kuin mikäkin lellipentu. Ei elämä voi paremmin mennä. Kaikki on hyvin. No tuo oli valhe. Minä taidan olla valehtelija.
En jaksanut siitäkään kirjoittaa, kun yksi "ystävä" -tai jokin-mä pidin sitä ystävänä, mutta se ei minua- jätti minut. Koska olen sietämätön. Loukkasin sitä, koska olen sekopää. En halua kirjoittaa siitä, koska jos se lukee tätä, niin satutan sitä vain enemän. Mutta mä olen pahoillani siitä että aina satutan kaikkia ympärilläni, valitan liikaa, olen sietämätön ja itsekeskeinen. Nuo kaikki pitää kitkeä minusta. Sen koomin en ole hänestä kuullut mitään. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta mä en usko ansaitsevani anteeksiantoa. Ja kaikki menee omille teilleen, se on normaalia, kaikilla on oma kohtalo kait? Mutta en minä sitä, että roikkuisin siinä ihmisessä, vaan haluan että siihen ei satu se miten satutin sitä. Kun taas kerran satutin jotakuta. Mitä mä täällä elän, jos onnistun aina vaan satuttamaan kaikkia, en ikinä onnistu olemaan kenellekkään hyvä ystävä. Olen epäonnistunut siinäkin.
Ja tänään suutuin äitille ihan pienestä asiasta. Kaduttaa ja hävettää. Olin ihan itkukurkussa ja karjuin sille..... Harmittaa. Mulla on hyvät vanhemmat. Minä en vaan osaa olla hyvä lapsi.

Nyt meen katsomaan NANA kakkosta.

Kämppä kämppäkämppäkämppä.
Haluan muuttaa.
Haluan työpaikan.
Saisimme kaikenlaisia kivoja tukia, mutta haluan silti työpaikan.
Haluan säästää samalla kun asutaan yhessä ja sitten vuoden ja jonkun jälkeen meen asumaan
hesaan ja sitten sieltä taas muutan.
Haluan nähdä paljon maailmaa ja erilaisia ihmisiä. Tai siis jos en kuole ennen sitä.
Ja mä oon lahtunut. Niin, vaikka olenkin valas niin silti.
Kaippa sitä laihtuu, kun ei syö...mm...kiviäkin kiinnostaa.
Mieli vaihtelee surullisesta iloiseen ja sitten vihaiseen.
Argh.